XXI
Käsiteltyäni rakkautta yllämainituissa säkeissä tuli minulle halu sepittää, myöskin tämän armaimman ylistykseksi, runo, jossa osoittaisin kuinka hänen kauttaan havahtuu tämä Rakkaus, ja kuinka se ei ainoastaan herää siellä missä se nukkuu, vaan kuinka hän, ihmeellisesti vaikuttaen, saa sen tulemaan sinnekin missä se ei piile mahdollisuutena. Ja silloin laadin tämän sonetin, joka alkaa: On donnallani Rakkaus silmissään.
Sonetti XI
On donnallani Rakkaus silmissään,
hän kaiken jaloks muuttaa katsomalla.
Vain häneen silmät kääntyy kaikkialla,
ja tervehdys saa syömet värjymään.
Mies silmät maahan luo, ja syntejään
jo huokaa katsannolla kalvahalla.
Masentuu viha donnan katseen alla.
Oi käykää, neidot, häntä kiittämään.
Saa kaikki nöyrät, vienot ajatukset
se mielehen, ken donnan äänen kuuli,
ken hänet kohtas, ylistetty on.
Ei arvaa muisti, kuvaa kertomukset, hän miltä näyttää hymyisenä huuli: kuin ihme on se, uusi, verraton.
Tässä sonetissa on kolme osaa. Ensimäisessä sanon, kuinka tämä donna muuttaa mainitun mahdollisuuden teoksi, silmiensä verrattoman vaikutuksen mukaisesti; ja kolmannessa sanon tämän saman, hänen suunsa verrattoman vaikutuksen mukaisesti, ja näiden kahden osan välissä on pieni osa, joka ikäänkuin pyytää apua edelliselle ja seuraavalle ja alkaa tästä: Oi käykää, neidot. Kolmas alkaa tästä: Saa kaikki nöyrät. Ensimäinen jakautuu kolmeen, sillä ensimäisessä sanon, kuinka hänellä on voima tehdä lempeäksi kaikki mitä näkee, ja tämä merkitsee samaa kuin Rakkauden saattaminen mahdollisuudeksi siinä missä sitä ei ole, toisessa sanon, kuinka hän muuttaa teoksi Rakkauden kaikkien niiden sydämissä, jotka hän näkee; kolmannessa sanon, mikä voimallinen vaikutus hänellä sitten on heidän sydämiinsä. Toinen alkaa tästä: Vain häneen; kolmas tästä: Ja tervehdys. Kun sitten sanon: Oi käykää, neidot, teen ymmärrettäväksi, kenelle puheeni tarkoitan, kutsuen donnia avukseni kunnioittamaan häntä. Kun sitten sanon: Saa kaikki nöyrät, ilmaisen tuon saman, mikä on sanottu ensimäisessä osassa, hänen suunsa kahden teon mukaisesti, joista toinen on hänen suloinen puheensa ja toinen hänen ihmeellinen hymyilynsä, vaikka en jälkimäisestä sanokaan, kuinka se vaikuttaa sydämiin, koska muisti ei voi tallettaa sitä eikä sen vaikutuksia.