XXVIII
Quomodo sedet sola civitas plena populo? Facta est quasi vidua domina gentium.[29] Olin vielä sepittämässä tätä canzonea ja olin saanut valmiiksi yllämainitun stanzan, kun oikeuden Herra kutsui tuon armaimman nauttimaan kunniata siunatun kuningattaren neitsyt Maarian lipun alla, hänen, jonka nimi oli niin suuressa arvossa tuon autuaan Beatricen puheissa. Ja vaikka kenties olisi otollista tässä kohden vähän käsitellä hänen lähtöään meidän luotamme, ei aikomukseni ole kajota siihen kolmesta syystä: ensiksikään ei se kuulu nykyiseen aiheeseen, jos tahdomme pitää kiinni esipuheesta, joka on tämän pienen kirjan alussa; toiseksi, vaikka se kuuluisikin nykyiseen aiheeseen, ei riittäisi minun kieleni käsittelemään sitä soveliaalla tavalla; kolmanneksi, vaikka ensimäinen ja toinen tapahtuisikin, ei ole soveliasta minun käsitellä sitä, syystä että minun silloin täytyisi olla itseni ylistäjä, mikä seikka on yli kaiken moitittavaa sille, joka sen tekee: ja senvuoksi jätän tällaisen käsittelyn toiselle selittäjälle. Kuitenkin, koska yhdeksänluku on monet kerrat saanut sijansa ylläolevissa sanoissa, mistä näkyy että se ei esiinny ilman syytä, ja koska mainitulla luvulla näyttää olleen paljon sijaa hänen lähdössään, on soveliasta puhua siitä jotakin, sillä se näyttää soveltuvan aiheeseen. Senvuoksi ensin sanon, mikä sija sillä oli hänen lähdössään, ja sitten mainitsen joitakin syitä, joiden vuoksi tämä luku niin oli hänen ystävänsä.