XXVII
Tämän jälkeen aloin eräänä päivänä ajatella, mitä olin sanonut donnastani, nimittäin kahdessa edellisessä sonetissa; ja kun ajatellessani huomasin, etten ollut puhunut siitä, mitä hän juuri siihen aikaan vaikutti minussa, tunsin runoni vaillinaisiksi. Ja senvuoksi päätin laatia runon, jossa sanoisin kuinka olin mielestäni valmistautunut hänen vaikutukseensa ja mitä hänen voimansa vaikutti minussa, ja koska en luullut voivani kertoa tätä sonetin lyhyissä puitteissa, aloitin silloin canzonen, joka alkaa: On ollut Amor.
Canzonen katkelma.
On ollut Amor syömein valtias jo kauan, ja niin sai mun valtahansa, ett' yhtä tuima kuin ol' alkuansa, niin on nyt syömelleni armias. Myös silloin, kun niin voimahani koski, ett' on kuin henget pakoon lähtisi, niin tuntee riutuvainen sieluni suloa suurta, kalvasna on poski. Mun sitten Amor valtaa kokonaan, se huokauksilleni kielen antaa, ne luotain kauas kantaa ja kutsuu donnaa, jolta lohdun saan. Näin käy, kun katson donnaa lähestyvää; ei tajuta voi nöyryyttä niin syvää.