SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Kuoleman kisa
Kirkkaana ja heleänä kajahti torven ääni Jetan-kentillä. Korkeasta tornista sen viileä ääni kiiri yli Manatorin kaupungin ja ihmisäänien sekasortoisen hälyn, joka kohosi stadionin katsomolle ahdinkoon saakka sulloutuneesta väkijoukosta. Se kutsui pelaajia ensimmäiseen otteluun, ja samalla lehahti tuhansien tankojen nenään torneihin, linnoituksen muureille ja stadionin vankalle ympärysmuurille Manatorin taistelevien päällikköjen upeita, kirkasvärisiä viirejä. Se oli merkkinä Jeddakin kisojen alkamisesta, jotka olivat vuoden tärkeimmät ja jäivät jäljelle vain vuosikymmenien Suurkisoista.
Gatholin Gahan tarkkasi jokaista siirtoa kotkansilmin. Peli oli vähäpätöinen, ratkaisten vain jonkun pienen, kahden päällikön välisen jupakan, ja sitä pelasivat ammattipelaajat vain pistelaskun mukaan. Ei kukaan saanut surmaansa, ja verta vuoti vain vähän. Kamppailu kesti tunnin ajan, ja se päättyi siten, että häviöpuolen päällikkö vapaaehtoisesti suostui jäämään vähemmälle pistemäärälle, joten peliä voitiin nimittää ratkaisemattomaksi.
Taaskin törähti torvi, tällä kertaa ilmoittaen sen iltapäivän toisen ja samalla viimeisen ottelun alkavan. Vaikka tätä ei pidettykään tärkeänä kamppailuna, jollaiset oli varattu kisojen neljänneksi ja viidenneksi päiväksi, lupasi se kuitenkin tarjota kylliksi mielenkiihoitusta, koska siinä taisteltiin kuolemaan saakka. Elävillä miehillä ja elottomilla nappuloilla pelattujen pelien olennainen erotus on se, että kun edellisessä siirron ratkaisee pelkkä nappulan sijoittaminen vastapuolueen nappulan vallassa olevalle ruudulle, suorittavat edellisessä sillä tavoin samalle ruudulle joutuneet miehet kaksintaistelun ruudun omistamisesta. Senvuoksi edellisessä pelissä ei ole tärkeätä ainoastaan jetanin taitaminen, vaan myöskin jokaisen nappulayksikön kunto ja urheus, joten siis ei ainoastaan omien miesten, vaan myös kaikkien vastapuolueen pelaajien tunteminen on tavattoman suurimerkityksellinen päällikölle.
Tässä suhteessa oli Gahan alakynnessä, mutta hänen pelaajiensa vilpitön uskollisuus oli suuressa määrin omiaan tasoittamaan hänen tietämättömyyttään, sillä he avustivat häntä järjestämään laudan edullisimmalla tavalla ja rehellisesti ilmaisivat hänelle itsekunkin heikot ja vahvat puolet. Joku otteli parhaiten tappioon kallistuvassa taistelussa; toinen oli liian hidas, toinen liian raju; tämä oli tulinen ja hänen sydämensä terästä, mutta häneltä puuttui kestävyyttä. Vastustajista he kuitenkin tiesivät vähän, jos mitään, ja vasta nyt, kun molemmat puolet sijoittuivat laajan jetanlaudan mustille ja kellanpunaisille neliöille, pääsi Gahan tarkoin silmäilemään vastassaan olevia sotureita. Kellanpunainen päällikkö ei ollut vielä saapunut kentälle, mutta hänen miehensä olivat kaikki paikoillaan. Val Dor kääntyi Gahanin puoleen. "He ovat kaikki Manatorin vankiholveista tuotuja rikollisia", hän sanoi. "Heidän joukossaan ei ole ainoatakaan orjaa. Meidän ei tarvitse taistella ainoatakaan kansalaistamme vastaan, ja jokainen surmaamamme vastustaja on vihollinen."
"Se on hyvä", vastasi Gahan. "Mutta missä on heidän päällikkönsä ja missä ovat molemmat prinsessat?"
"He ovat parhaillaan tulossa, näetkö?" Val Dor osoitti kentän toista päätä, josta lähestyi kaksi vartioitua naista.
Heidän tullessaan likemmäksi Gahan näki toisen tosiaankin olevan Heliumin Taran, mutta toista hän ei tuntenut. Sitten naiset vietiin kentän keskelle molempien vastustajien puoliväliin ja jäivät sinne odottamaan, kunnes kellanpunainen päällikkö saapui.
Floranilta pääsi hämmästyksen huudahdus, kun hän tunsi miehen. "Kautta ensimmäisen esi-isäni! Eikö hän ole yksi heidän suuria päällikköjään? Ja meille kerrottiin, että tämän ottelun panoksesta pelaavat orjat ja rikolliset."
Hänen sanansa keskeytti tornien valvoja, jonka velvollisuutena ei ainoastaan ollut ilmoittaa pelien alkaminen ja niiden panokset, vaan myöskin toimia erotuomarina.
"Tässä toisessa ottelussa Jeddakin kisojen ensimmäisenä päivänä Manatorin jeddakin O-Tarin neljäntenäsadantena kolmantenakymmenentenä kolmantena hallitusvuonna ovat kummankin puolen prinsessat ainoina panoksina, ja voittava puoli saa molemmat prinsessat menetelläkseen heihin nähden, miten hyväksi näkevät. Keltainen prinsessa on gatholilainen orjatar Lan-O, musta prinsessa on orjatar Tara, Heliumin prinsessa. Musta päällikkö on U-Kal Manatajista, vapaaehtoinen pelaaja; kellanpunainen päällikkö on dwar U-Dor Manatorin jeddakin kahdeksannesta utanista, myöskin vapaaehtoinen pelaaja. Ruuduista on taisteltava kuolemaan saakka. Oikeudenmukaiset ovat Manatorin lait! Olen puhunut."
Alkusiirron sai U-Dor, minkä jälkeen molemmat päälliköt saattoivat kumpikin prinsessansa heille tuleville paikoille. Silloin Gahan oli ensimmäisen kerran kahden kesken Taran kanssa sen jälkeen, kun tyttö oli tuotu kentälle. Lähestyessään Taraa viedäkseen hänet paikalleen hän huomasi tytön tarkastavan häntä tiukasti ja aprikoi, tunsiko Tara hänet. Mutta jos niin olikin, ei Tara ilmaissut sitä millään merkillä. Väkisinkin johtuivat hänen mieleensä tytön viimeiset sanat: "Minä vihaan sinua!" Ja hän muisti, että tyttö oli jättänyt hänet pulaan, kun I-Gos, balsamoija, oli lukinnut hänet palatsin alaiseen huoneeseen. Senvuoksi hän ei yrittänytkään ilmaista prinsessalle, kuka hän oli. Hän aikoi taistella Taran puolesta — kuolla hänen puolestaan, jos se kävisi tarpeelliseksi — ja jollei hän kaatuisi, jatkaa loppuun saakka taistelua Taran rakkaudesta. Gatholin Gahanin sisu ei hevillä nujertunut, mutta hänen oli pakko tunnustaa itselleen, että hänellä oli hyvin vähäiset toiveet Heliumin Taran rakkauden saavuttamisesta. Tyttö oli sysännyt hänet luotaan kahdesti, kerran Gatholin jedinä ja toistamiseen Turanina, panthanina. Mutta tärkeämpi kuin Gahanin rakkaus oli Taran turvallisuus ja pelastus, ja ensinmainittu oli työnnettävä takalistolle, kunnes jälkimmäinen oli saavutettu.
He astelivat jo asemillaan olevien pelaajien välitse ja sijoittuivat paikoilleen kumpikin omalle ruudulleen. Taran vasemmalla puolella oli musta päällikkö, Gatholin Gahan, suoraan hänen edessään prinsessan panthan, gatholilainen Floran, ja hänen oikealla puolellaan prinsessan odwar, heliumilainen Val Dor. Ja kukin näistä tiesi, mistä nyt oli oteltava, mitä voitettava tahi menetettävä, ja samoin tiesi sen jokainen musta pelaaja. Taran asettuessa paikalleen kumarsi Val Dor syvään. "Miekkani on jalkojesi juuressa, Heliumin Tara", hän virkkoi.
Tyttö kääntyi katsomaan häneen päin kasvoillaan hämmästyksen ja epäilyksen ilme. "Val Dor, dwar!" hän huudahti. "Val Dor Heliumista — isäni luotettuja päällikköjä! Voinko uskoa silmiäni?"
"Olen Val Dor, prinsessa", vastasi soturi, "ja valmis kuolemaan puolestasi, jos tarvis vaatii, kuten jokainen tämän päivän jetankentän mustavärinen soturi. Tiedä, prinsessa", hän lisäsi, "että meidän puolellamme ei ole ainoatakaan manatorilaista, vaan kaikki he ovat Manatorin vihamiehiä!"
Tara loi nopean, merkitsevän silmäyksen Gahaniin päin. "Entä hän?" hän supatti, mutta sitten hän pian pidätti henkeään kummastuneena. "Ensimmäisen jeddakin varjo!" hän huudahti. "Vasta nyt juuri tunsin hänet hänen valepukunsa lävitse."
"Luotatko häneen?" kysyi Val Dor. "En tunne häntä, mutta hänen puheensa oli rehellistä, kunniallisen soturin puhetta, ja me olemme luottaneet hänen sanoihinsa."
"Siinä ette ole erehtyneet", vastasi Heliumin Tara. "Uskoisin hänelle henkeni — sieluni; ja kai tekin luotatte häneen."
Olisipa Gatholin Gahan ollut todellakin onnellinen, jos hän olisi kuullut ne sanat; mutta kohtalo, joka tavallisesti on epäsuotuisa rakastuneille tällaisissa asioissa, järjesti toisin, ja sitten leikki alkoi.
U-Dor siirsi prinsessansa odwarin kolme ruutua vinottain oikealle, joten se joutui mustan päällikön odwarin seitsemännelle ruudulle. Tämä siirto osoitti, mitä U-Dor halusi — pikemminkin veristä kuin taitopeliä — ja todisti, että hän halveksi vastustajiaan.
Gahan vastasi siirtämällä odwarinsa panthanin yhden ruudun suoraan eteenpäin — teoreettisesti harkitumpi siirto, sillä se avasi hänelle tien panthaniensa rivin lävitse, samalla kun se ilmaisi sekä pelaajille että katsojille, että hän aikoi itse olla mukana taistelemassa, jopa ennen kuin pelin kulku hänet siihen pakotti. Tämä siirto nostatti meluisia kättentaputuksia tavallisille sotilaille ja heidän naisilleen varatuilta penkkiriveiltä, mikä ehkä osoitti, ettei U-Dor ollut kovinkaan suuresti heidän suosiossaan, ja sillä oli myöskin siveellinen vaikutus Gahanin miehiin. Päällikkö saattaa — ja usein hän sen tekeekin — pelata melkein koko pelin poistumatta omalta ruudultaan. Istuen siellä thoatin selässä hän näkee koko kentän ja ohjaa kaikkia liikkeitä. Eikä häntä voida moittia rohkeuden puutteesta, jos hän valitsee tällaisen pelitavan, koska peli, joka hänen taitonsa ja miestensä kunnon nojalla olisi kääntynyt voitoksi, olisi sääntöjen mukaan ratkaisematon, jos hän kaatuisi tahi hänen olisi pahasti haavoitettuna vetäydyttävä syrjään. Jos päällikkö senvuoksi panee itsensä alttiiksi henkilökohtaiselle ottelulle, on se todistuksena siitä, että hän luottaa omaan miekkailutaitoonsa ja on hyvin rohkea, joilla kahdella ominaisuudella mustien päällikkö laski valavansa miehiinsä toivoa ja uljuutta antamalla niistä näytteen näin pelin alussa.
U-Dorin seuraavalla siirrolla tuli Lan-On odwar Taran odwarin neljännelle ruudulle — iskumatkan päähän mustasta prinsessata. Seuraavalla siirrolla Gahan menettäisi pelin, jollei kellanpunaista odwaria nujerrettaisi tai Taraa siirrettäisi turvalliseen paikkaan. Mutta jos hän nyt olisi siirtänyt prinsessansa, olisi se merkinnyt sitä, että hän myönsi vastustajan paremmaksi. Hän saattoi itse siirtyä kolmelle ruudulle, mutta ei sille, jolla U-Dorin prinsessan odwar oli. Mustien puolella oli vain yksi pelaaja, joka voi otella vihollisen kanssa ruudusta, nimittäin Gahanin vasemmalla puolella oleva päällikön odwar. Gahan kääntyi thoatinsa selässä katsomaan häneen. Hän oli komeannäköinen mies odwarin upeassa puvussa, ja hänen arvoaan osoittavat viisi kirkasväristä sulkaa nousivat uhmaavan pystyinä hänen tuuheasta, mustasta tukastaan. Samoin kuin kaikki kentällä olevat pelaajat ja ahdinkoon asti täydessä katsomossa istuvat katselijat hänkin arvasi, mitä hänen päällikkönsä mielessä liikkui. Hän ei rohjennut puhua, pelitavat kielsivät sen, mutta sen, mitä hänen huulensa eivät saaneet lausua, ilmaisivat hänen sotaista tulta säihkyvät silmänsä kaunopuheisesti: "Mustien kunnia ja prinsessamme turvallisuus ovat taatut, kun minä olen tässä!"
Gahan ei enää epäröinyt, vaan komensi: "Päällikön odwar prinsessan odwarin neljännelle!" Se oli sellaisen johtajan uskalias siirto, joka oli nostanut maasta vastustajansa sotakintaan.
Soturi syöksähti eteenpäin ja hypähti U-Dorin miehen valtaamalle ruudulle. Se oli ensimmäinen ruutu, josta siinä pelissä kamppailtiin. Pelaajien katseet olivat suunnatut ottelijoihin, katselijat kumartuivat eteenpäin istuimillaan ensimmäisten kättentaputusten jälkeen, joilla siirtoa oli tervehditty, ja koko suunnattomassa ihmisjoukossa vallitsi hiljaisuus. Jos musta sortuisi voitettuna, voisi U-Dor siirtää voittoisan miehensä Heliumin Taran ruudulle, ja peli olisi päättynyt — neljässä siirrossa ja Gatholin Gahanin tappioksi. Jos kellanpunainen kaatuisi, olisi U-Dor uhrannut yhden tärkeimmistä nappuloistaan ja tyyten tuhonnut sen edun, jonka olisi saattanut saada ensimmäisestä siirrostaan.
Ruumiillisesti näyttivät taistelijat täysin tasaväkisiltä, ja kumpikin otteli henkensä edestä, mutta alusta alkaen oli selvää, että musta oli parempi miekkailija, ja Gahan tiesi, että hänellä oli toinenkin ja kenties vielä suurempi hyvä puoli vastustajaansa nähden. Viimeksimainittu taisteli vain hengestään ilman ritarillisuuden ja uskollisuuden kannustavaa kiihoitinta. Mustan odwarin käsivartta vahvistamassa olivat nämä ja sen lisäksi tieto siitä, mitä Gahan oli kuiskannut miestensä korviin ennen pelin alkua, ja niinpä hän ottelikin sellaisesta, mikä kunnianmiehelle on henkeäkin kalliimpi.
Se kaksintaistelu piti katselijansa lumotun äänettöminä. Viuhuvat säilät välkkyivät huikaisevassa auringon paisteessa, kalskahdellen vastakkain, kun pistoja ja iskuja väistettiin. Taistelijain barbaarinen hihnoitus loi loistavaa väriä villiin, sotaiseen näkyyn. Kellanpunaisen odwarin oli pakko asettua puolustuskannalle, ja hän otteli hurjasti henkensä edestä. Kylmän, peloittavan tarmokkaasti pakotti musta hänet vääjäämättömästi askel askeleelta perääntymään ruudun nurkkaan — asemaan, josta oli mahdoton siirtyä muualle. Ruudulta poistuminen merkitsisi sitä, että hän menettäisi sen vastustajalleen ja hankkisi itselleen häpeällisen ja nopean kuoleman pilkkaavan rahvaan näkyvissä. Toivottomalta näyttävän asemansa kannustamana teki kellanpunainen odwar äkkiä rajun hyökkäyksen, pakottaen mustan peräytymään puolikymmentä askelta, ja sitten U-Dorin miehen säilä sujahti eteenpäin ja viilsi naarmun hellittämättömän vastustajansa olkapäähän, vuodattaen ensimmäisen veren. U-Dorin miehiltä pääsi hillitty kehoitushuuto, ja menestyksensä kiihoittamana koetti kellanpunainen odwar kaataa mustan jatkamalla ripeästi hyökkäystään. Vähän aikaa miehet liikkuivat niin nopeasti, ettei kukaan kyennyt seuraamaan niitä katseillaan, mutta sitten musta odwar väisti salamannopeasti uhkaavan piston, kumartui sukkelasti eteenpäin, tähdäten näin saatuun aukkoon, ja syöksi aseensa kellanpunaisen odwarin sydämeen — terä vaipui kahvaa myöten kellanpunaisen odwarin ruumiiseen. Katsomolta kajahti huuto, sillä olipa katsojain suosio ollut kummalla puolella tahansa, kukaan ei olisi voinut väittää, että taistelu ei ollut komea ja ettei kyvykkäämpi mies olisi voittanut. Ja mustilta pelaajilta pääsi helpotuksen huokaus, kun heiltä laukesi viime hetkien jännitys.
En tahdo väsyttää teitä kuvaamalla pelin yksityiskohtia — vain sen tärkeimmät piirteet ovat välttämättömät lopputuloksen ymmärtämiseksi. Neljännellä siirrolla mustan odwarin voiton jälkeen pääsi Gahan U-Dorin neljännelle ruudulle. Viereisellä ruudulla vinottain vasemmalla oli kellanpunainen panthan, ainoa mies, joka paitsi U-Doria itseään saattoi ryhtyä taisteluun hänen kanssaan.
Kahden viimeisen siirron aikana oli sekä pelaajille että katsojille selvinnyt, että Gahan eteni suoraan kentän poikki päästäkseen mieskohtaiseen kamppailuun kellanpunaisen päällikön kanssa — että hän uskoi olevansa parempi miekanmittelijä ja pani kaikki sen varaan, koska molempien päällikköjen joutuessa otteluun tulos ratkaisee koko pelin. U-Dor saattoi lähteä paikaltaan käydäkseen ottelemaan Gahanin kanssa tai siirtää prinsessansa panthanin Gahanin valtaamalle ruudulle, toivoen viimemainitun voittavan mustan päällikön, joten peli jäisi ratkaisemattomaksi, kuten aina käy, jos joku muu mies kuin päällikkö surmaa vastapuolen päällikön, taikka siirtyä pois ja ainakin toistaiseksi välttää mieskohtaisen kamppailun. Tämä hänellä olikin mielessään, kuten oli ilmeistä kaikille, jotka näkivät hänen tähyilevän laudan lähiosia. Ja hänen harminsa oli silminnähtävä, kun hän huomasi Gahanin sijoittuneen niin, ettei hän voinut siirtyä ainoallekaan ruudulle, jolle Gahan ei ulottuisi seuraavalla siirrollaan.
U-Dor oli siirtänyt uhatuksi joutuneen prinsessansa neljännelle ruudulle itäänpäin Gahanista ja kauemmaksi hänestä itsestään. Mutta se ei ollut onnistunut. Nyt hän käsitti voivansa panna oman odwarinsa ottelemaan Gahanin kanssa; mutta hän oli jo menettänyt toisen odwarin eikä hevillä tahtonut jäädä ilman toistakin. Hänen asemansa oli vaikea, sillä hän ei halunnut taistella Gahanin kanssa mieskohtaisesti, samalla kun oli hyvin todennäköistä, ettei hän voisi sitä välttää. Oli vielä yksi mahdollisuus, joka perustui hänen prinsessan panthaniinsa, ja niinpä hän sen enempää arvelematta määräsi tämän siirtymään mustan päällikön valtaamalle ruudulle.
Nyt oli katsojain myötätunto jakamattomana Gahanin puolella. Jos hän häviäisi, julistettaisiin peli tasapeliksi eikä Barsoomissa pidetä tasapeliä sen paremmassa arvossa kuin maapallollakaan. Jos hän voittaisi, koituisi siitä epäilemättä päälliköiden välinen kaksintaistelu, ja sitä kaikki toivoivat. Nyt oli jo kaiken nojalla selvää, että pelistä tulisi lyhyt, ja väkijoukko olisi harmissaan, jos se jäisi ratkaisemattomaksi ja kaatuneita olisi vain kaksi. Muistettiin suuria, historiallisia pelejä, joissa peliä aloitettaessa kentällä olleista neljästäkymmenestä miehestä oli jäänyt henkiin vain kolme — molemmat prinsessat ja voittanut päällikkö.
He moittivat U-Doria, vaikka hänellä itse asiassa oli täysi oikeus ohjata pelinsä parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä hänen kieltäytymisensä ryhtymästä taisteluun mustan päällikön kanssa välttämättä ollut pelkuruuden merkki. Hän oli suuri päällikkö, jonka oli vallannut halu omistaa Tara. Hän ei voinut niittää kunniaa antautumalla taisteluun orjien, rikollisten tai Manatajista kotoisin olevan tuntemattoman soturin kanssa, eikä panoskaan ollut siksi suuri, että olisi kannattanut antautua vaaraan.
Mutta nyt oli Gahanin ja kellanpunaisen panthanin välinen ottelu käynnissä, ja seuraavan siirron ratkaisu ei enää ollut muiden kuin heidän käsissään. Ensi kerran manatorilaiset näkivät Gatholin Gahanin taistelemassa, mutta Heliumin Tara tiesi hänen käytelevän miekkaansa mestarillisesti. Jos Gahan olisi nähnyt ylpeän välkkeen tytön silmissä, olisi hän helposti saattanut ihmetellä, olivatko ne samat silmät, joista oli säihkynyt tulta ja vihaa häntä kohtaan silloin, kun hän O-Tarin palatsin alaisissa holveissa oli peittänyt Taran huulet rajuilla suudelmilla. Tarkkaillessaan Gahanin miekkailua ei Tara saattanut olla vertaamatta häntä kahden taivaankappaleen parhaaseen miekkamieheen — omaan isäänsä, virginialaiseen John Carteriin, Heliumin prinssiin, Barsoomin sotavaltiaaseen — ja hän tiesi, ettei mustan päällikön taito jäisi verrattaessa paljoa huonommaksi.
Lyhyt ja naseva oli se kaksintaistelu, joka ratkaisi kellanpunaisen päällikön neljännen ruudun omistuksen. Katselijat olivat odottaneet mielenkiintoista, ainakin keskinkertaisen pituista ottelua, mutta he nousivat melkein pystyyn nähdessään säkenöivän miekkailun, joka päättyi, ennenkuin näkijä ennätti pidättää henkeään. He näkivät mustan päällikön astahtavan taaksepäin miekan kärki maahan suunnattuna, kun taas hänen vastustajansa, jonka sormista heltisi miekka, tarttui rintaansa, vaipui polvilleen ja retkahti sitten eteenpäin kasvoilleen.
Ja sitten Gatholin Gahan käänsi katseensa suoraan Manatorin U-Doriin, joka oli kolmen ruudun päässä. Päällikkö saa siirtyä kolme ruutua — kolme ruutua mihin suuntaan hyvänsä, joko suoraan tahi mutkitellen, kunhan hän vain ei saman siirron aikana käy kahdesti samalla ruudulla. Väkijoukko näki sen ja arvasi Gahanin aikeet. Katsojat nousivat pystyyn ja päästivät mylviviä suosion huutoja, kun hän verkkaisesti asteli välillä olevien ruutujen poikki kellanpunaista päällikköä kohti.
Kuninkaan aitiossa istui O-Tar, silmäillen synkästi näyttämöä. O-Tar oli suuttunut. Hän oli suuttunut U-Dorille siitä, että tämä oli ryhtynyt pelaamaan orjattaresta, jonka hän oli toivonut ainoastaan orjien ja rikollisten pelipanokseksi. Hän oli suuttunut manatajilaiselle soturille siitä, että tämä oli sekä pelannut että otellut niin paljon paremmin kuin Manatorin miehet. Hän oli suuttunut katsojiin sitä, että he avoimesti osoittivat vihamielisyyttään miestä kohtaan, joka oli monia vuosia paistatellut hänen suosionsa hohteessa. O-Tar, jeddak, ei ollut nauttinut iltapäivästä. Myöskin hänen ympärillään istuvat ylimykset olivat synkkiä — myöskin he tuijottivat murjotellen kentälle, pelaajiin ja rahvaaseen. Heidän joukossaan oli köyristynyt ukko, joka tähyili kenttää ja pelaajia heikoilla, tihruisilla silmillään.
Kun Gahan astui U-Dorin ruudulle, karkasi tämä miekka kädessä hänen kimppuunsa niin raivokkaasti, että vähemmän taitava ja vähemmän voimakas miekkailija kuin Gahan olisi siitä nujertunut. Minuutin ajan taistelu oli tiukkaa ja rajua, jättäen varjoon kaikki, mitä siihen saakka oli nähty. Tässä tosiaan oli kaksi suurenmoista miekkailijaa, ja tämä ottelu lupasi korvata katselijoille pelin lyhyyden tuottaman pettymyksen. Eikä ottelua ollut kestänyt kauan, ennen kuin moni olisi ollut valmis ennustamaan, että hän silloin näki taistelun, josta tulisi historiallinen Manatorin jetanmuistelmissa. Nämä miehet käyttivät miekkailutaidon kaikkia temppuja ja juonia. Silloin tällöin jompikumpi osui toiseen, saaden veren vuotamaan vastustajansa kuparinväriselle iholle, kunnes he molemmat olivat punaiset hurmeesta; mutta kumpikaan ei näyttänyt kykenevän antamaan surmaniskua.
Paikaltaan kentän toisesta päästä tarkkaili Heliumin Tara pitkäksi venyvää taistelua. Hänestä näytti musta päällikkö koko ajan olevan puolustuskannalla, ja jos Gahan milloin ahdistikin vastustajaansa, jätti hän käyttämättä hyväkseen toisen monet virheet, jotka tytön harjaantunut silmä huomasi. Gahan ei kertaakaan näyttänyt olevan tosivaarassa eikä myöskään näyttänyt pinnistävän taitoaan niin paljon, että olisi voittanut. Kaksintaistelua oli jo kestänyt kauan, ja päivä alkoi kallistua iltaan. Pian oli käsissä päivänvalon äkillinen muuttuminen pimeydeksi, mikä Barsoomin ilman ohuuden vuoksi tapahtuu melkein ilman maapallon varoittavaa hämärää. Eikö ottelu päättyisikään? Julistettaisiinko peli sittenkin tasapeliksi? Mikä mustaa päällikköä vaivasi?
Tara olisi toivonut saavansa vastauksen ainakin viimeiseen näistä kysymyksistä, sillä hän oli varma, että Turan, panthan, jona hän Gahanin tunsi, tosin taisteli loistavasti, mutta ei pannut parastansa. Hän ei voinut uskoa, että miehen kättä pidätti pelko, mutta syynä oli varmasti jokin muu kuin kykenemättömyys ahdistaa U-Doria rajummin. Mitä se oli, sitä hän ei kuitenkaan osannut arvata.
Kerran hän näki Gahanin hätäisesti vilkaisevan laskevaan aurinkoon päin. Puolen tunnin kuluttua olisi pimeä. Ja sitten hän ja kaikki muutkin näkivät mustan päällikön miekkailutavan muuttuvan omituisesti. Tuntui siltä kuin hän olisi koko ajan pitänyt suurta dwaria leikkilelunaan, ja nyt hän vieläkin leikki, mutta toisella tavoin. Hän leikki hirvittävästi, samoin kuin kissa uhrillaan vähäistä ennen surmaamista. Kellanpunainen päällikkö oli nyt avuton niin ylivoimaisen miekkailijan käsissä, ettei heitä voinut verratakaan toisiinsa. Katsojat istuivat suu ammollaan ihmettelystä ja kunnioituksesta, kun Gatholin Gahan uuvutti vastustajansa ja sitten iski hänet maahan sivalluksella, joka halkaisi hänen päänsä leukaan saakka. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua aurinko laskisi! Entäpä sitten?