I KOHTAUS
Äiti MARGUERITE, sisar MARTHE, sisar CLAIRE, Sisaria.
SISAR MARTHE, äiti Margueritelle. Claire-sisar kaksi kertaa peilin edessä koitti mitenkä hattu pukee…
ÄITI MARGUERITE, sisar Clairelle.
Niinkö kiusaus voitti!
SISAR CLAIRE. Vaan sisar Marthe kun tänään leivoksia täytti, niin söi hän luumun…
ÄITI MARGUERITE, sisar Marthelle.
Synti valtaansa taas näytti!
SISAR CLAIRE.
Vain lyhyt silmäys!
SISAR MARTHE.
Vain pieni luumu!
ÄITI MARGUERITE, ankarasti. Niin,… tän Cyranolle kerron, kun hän tänne tänään taas tulee.
SISAR CLAIRE, pelästyneenä. Ei! Hän siitä uusiin ilveisiin saa aiheen…
SISAR MARTHE. Niin, on siitä muka tietävänään, ett' oomme koketteja…
SISAR CLAIRE.
Herkuttelijoita!
ÄITI MARGUERITE, nauraen.
Ja ettei kiltteydessä teitä kukaan voita!
SISAR CLAIRE. On kymmennä jo vuonna — eikö totta? — aina hän tullut käymään täällä joka lauantaina.
ÄITI MARGUERITE. Jo kauemmankin aikaa. Siitä saakka, kuin serkkunsa, tänne luostariimme piiloutuin, maailman melun jätti, jätti kodin, suvun, ja nunnain valkopukuin joukkoon murhepuvun toi mustan, — siitä saakka hän on käynyt täällä — kuin suuri musta lintu valkoisien luona — jo kaikkiansa neljänätoista vuonna!
SISAR MARTHE. Kun hän on täällä, silloin iloisella päällä on hetken myös Roxane — hän tietää murheen poistaa.
KAIKKI SISARET.
Hän on niin reima! — Nerous silmistänsä loistaa! —
Hän kiusottaa! — Mut on myös aihe hauskuuteemme!
Hän hyvä on! — Me hälle parhaan tortun teemme!
SISAR MARTHE.
Vaan hän ei varmaan ole oikein uskovainen!
SISAR CLAIRE.
Me hänet käännytämme!
KAIKKI SISARET.
Niin! Niin!
ÄITI MARGUERITE, Marthelle. Lapsukainen, sua kiellän — teitä muita myöskin: sitä ette saa tehdä. Rauhaansa te sillä häiritsette! Ehk' ei hän sitten tänne tulis — ajatelkaa!
SISAR MARTHE.
Vaan… Jumala…!
ÄITI MARGUERITE. Niin, Hänen edessänsä velkaa on jokainen. Hän tuntee kaikki.
SISAR MARTHE. Kyllä, mutta… kun lauantaisin tapaan tällä Cyranon, hän sanoo: "eilen taas ma lihaa syönyt oon".
ÄITI MARGUERITE. Vai niin… ja sittenkään niin paljon paastonnutta ei monta lie! Hän täällä viimeks ollessaan ei ollut kahteen päivään syönyt palaakaan!
SISAR MARTHE.
Ah…?
ÄITI MARGUERITE.
Hän on köyhä.
SISAR MARTHE.
Niinkö?
ÄITI MARGUERITE. Niin, monsieur le Bret sen kertoi.
SISAR MARTHE. Varmaanpa hän sitten auttanee myös ystäväänsä!
ÄITI MARGUERITE. Ei, sit' ei hän silti tee, ei uskalla, se loukkais Cyranota kovin!
Taustalla näkyy Roxane puettuna mustiin, lesken hunnussa ja suruharsoissa; de Guiche komeaan hovipukuun puettuna seuraa häntä. He kävelevät hyvin hitaasti. Äiti Marguerite nousee seisomaan.
Vaan tuolta joku saapuu tänne nyt — ma kuulen. Ah, näenkin: madame Madleine… ja sitten vielä jokunen vieras… ovat tuolla puiston tiellä he tulossa…
SISAR MARTHE, hiljaa sisar Clairelle.
Grammontin herttua?!
SISAR CLAIRE, katsoen.
Niin luulen!
SISAR MARTHE.
On kuukausia siitä kun hän täällä kävi!
SISARET.
Häll' ei oo aikaa. — Niin — se menee töissä hovin…
Ja sodan…
SISAR CLAIRE.
Maiset työt ne häntä pidättävi!
ÄITI MARGUERITE.
No tulkaa!
Sisaret poistuvat. De Guiche ja Roxane tulevat ääneti ja
pysähtyvät ompelukehyksen lähelle. Hetkisen äänettömyys.