IX KOHTAUS
CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturi, CHRISTIAN DE NEUVILLETTE.
ERÄS UPSEERI, istuu taustalla pöydän ääressä, lasi kädessä.
Cyrano!
Cyrano kääntyy.
Te kerrotteko?
CYRANO.
Kyllä.
Jatkaa hiljaa keskustelua Le Bret'n kanssa.
UPSEERI, nousee ja kävelee etualalle.
Hän kertoo taistelustaan. Hyvin opettavaa
se sille on…
Pysähtyy Christianin pöydän ääreen.
… ken vasta aakkosia tavaa!
CHRISTIAN, nostaen päätään.
Häh? Aakkosia?
II UPSEERI. Pohjoisseudun raihnaiselle alottelijalle!
CHRISTIAN.
Mi… mitä? Kuinka? Kelle?
I UPSEERI, pilkallisesti. On hyvä teidän tietää: tääll' ei hymyilyllä, ei liikkeell', eleellä saa erääst' asiasta huomauttaa…
II UPSEERI. Niinpä niin, ma sanon teille suoraan: hirttäyneen talossa ei viittaustakaan nuoraan!
CHRISTIAN.
No, mikä asia se on?
II UPSEERI, pelottavalla äänellä.
Hst! Katsokaahan!
Koskettaa salaperäisesti kolme kertaa nenäänsä.
Te ymmärrättekö?
CHRISTIAN.
Se on…
III UPSEERI.
Hst! Sanomasta
ma varotan…
Näyttää Cyranota, joka juttelee taustalla Le Bret'n kanssa.
Tai muuten hänen kanssaan voitte
te saada tekemistä!
IV UPSEERI, joka, sill'aikaa kuin Christian oli edellisiin kääntyneenä, on tullut istumaan hänen pöydälleen. Kuoliaina maahan äskettäin kaatui kaks, kun nenä-ääntä kuuli hän heidän puheessaan ja pilkaksi sen luuli.
V UPSEERI, kumealla äänellä; — ilmestyy pöydän alta, johon on ryöminyt nelinkontin. Niin, parhaaks ehkä tekin nyt jo arvioitte, ettette sinnepäin tee pientä viittaustakaan!
VI UPSEERI, pannen kätensä hänen olkapäälleen. Yks aivastus, yks ele liikaa on, sen takaan: jos nenäliinan otan, kohta tuossa makaan!
Hiljaisuus. Kaikki hänen ympärillään, käsivarret ristissä rinnalla, häntä katsellen. Hän nousee ja menee Carbem de Castel-Jaloux'n luokse, joka keskustelee erään upseerin kanssa eikä ole mitään kuulevinaan.
CHRISTIAN.
Mun kapteenini!
CARBON, kääntyen ja mitellen häntä katseillaan.
Herra?
CHRISTIAN. Siltä hieman näyttää, nää herrat että liian suurta suuta käyttää, ja että etelässä…
CARBON. Pohjoismaista verta kun teiss' on, näyttäkää nyt uljuuttanne kerta!
Kääntää hänelle selkänsä.
CHRISTIAN.
Mä kiitän.
I UPSEERI, Cyranolle.
Kertoahan lupasitte.
KAIKKI. Niin, niin! Kertokaa!
CYRANO, astuen heitä kohden.
No, hyvä!
Kaikki siirtävät istuimiaan lähemmäksi, ryhmittyvät hänen ympärillensä, kurottavat kaulojaan. Christian on asettunut hajareisin eräälle tuolille.
Roskakansaa kohti mä yksin lähdin. Kuu niin loistavana hohti, se öisen seudun peitti kultasäteisiin. Se välkkyi niinkuin kellon taulu. Silloin näen, ett' on kuin kelloseppä saapuis kiirehtäen ja tumman pilven käteens' ottain tahtois poistaa pois pienimmätkin pilkut. Se ei voinut loistaa. Kuin säkiss' olin. Oikein kulku teki tenää. Vie hitto! Tuskin enää näki…
CHRISTIAN.
Omaa nenää.
Hiljaisuus. Kaikki nousevat hitaasti, katsovat Cyranota
kauhistuen. — Cyrano on keskeyttänyt puheensa typertyneenä.
Odotusta.
CYRANO.
Ken on tuo mies?
ERÄS UPSEERI, hiljaisella äänellä.
Hän tänään kuuluu tulleen.
CYRANO, astuen askeleen Christiania kohti. Vai niin? Tänään?
CARBON, hiljaisella äänellä.
Nimeltään Christian de Neuvillette.
CYRANO, vilkkaasti; pysähtyen.
Ah, hyvä…
Hän kalpenee, punastuu, tekee jälleen liikkeen
hyökätäkseen Christianin kimppuun.
Minä…
Sitten hän hillitsee itsensä ja sanoo tukahdutetulla äänellä.
Hyvin hyvä…
Alkaa uudestaan kertoa.
Askelet…
Ääni raivoa väristen.
Niin, piru vieköön!
Jatkaa tavallisella äänellä. Kaikki ihmeissään; istuutuvat jälleen toisiaan katsellen.
Sanoin: siinä pimeässä ma saatoin aatella, ett' olin rientämässä jotakin suurta herraa vastaan; että saisin ma…
CHRISTIAN.
Pitkän nenän!
Kaikki nousevat, Christian heilutteleikse tuolillaan.
CYRANO, tukahtuvalla äänellä. Kunnon vihamiehen. Tai mä että rungon ynnä kuoren väliin taisin nyt pistää…
CHRISTIAN.
Nenäni…
CYRANO, pyyhkien hikeä kasvoiltaan. Ei! Miekkani! Niin sai mun kuvittelu valtaansa! — No, aattelin: mies Gaskonjan käy aina eespäin kumminkin! Ma kuljen, kunnes tunnen…
CHRISTIAN.
Nenäpiuvin!
CYRANO. … että ma olen…
CHRISTIAN.
Nenätysten!
CYRANO, hypähtäen Christiania kohti.
Tuhat pentelettä!
Kaikki kiiruhtavat katsomaan. Christianin luokse
saavuttuaan Cyrano hillitsee itsensä ja jatkaa.
… ma olen aivan liki sataa juopunutta,
ja tunnen viinan tuoksun…
CHRISTIAN.
Nenässäni!
CYRANO. Mutta kun eespäin ponnistan, pää painuneena, niin…
CHRISTIAN.
Vaan nenä pystyssä!
CYRANO, kalpeana; hymyillen. … niin miekan iskemiin heit' oitis sortuu kaksi. Pian kolmannenkin ma kaadan. Silloin saan ma iskun: paf! Vaan senkin ma torjun, vastaten…
CHRISTIAN.
Tshäh!
CYRANO, jyrkästi.
Tuhat tulimaista!
Pois kaikki!
I UPSEERI.
Tuoss' on jotain jalopeuranlaista!
CYRANO.
Pois! Haastella ma tahdon tämän miehen kanssa!
II UPSEERI.
Hiis vieköön! Hänestä hän tekee hakkelusta!
RAGUENEAU.
Mi… mitä!
II UPSEERI.
Munakkaaseen teille!
RAGUENEAU.
Tosiansa
ma kalpenen ja tunnen kummaa voipumusta!
Ma taivun kokoon niinkuin servietti!
CARBON. Paras on meidän mennä.
III UPSEERI. Varmaan Cyrano ei jätä ehyttä paikkaa häneen.
IV UPSEERI.
Oikein pelkään tätä!
I UPSEERI.
Tää kamalaa on.
II UPSEERI, sulkien oikeata sivuovea.
Niinpä tiedät pitää varas!
He ovat kaikki poistuneet, kuka taustalle, kuka sivuille, jotkut portaita myöten. Cyrano ja Christian jäävät vastatusten ja katsovat hetkisen toisiaan.