KESÄ.
Keskiviikkona toukokuun 24 p:nä.
Kertomus pienestä Marcosta on viimeisiä kuukausikertomuksia. Ei ole enää kuin kaksi kuukausitutkintoa, kaksikymmentäkuusi työpäivää, kuusi torstaita ja viisi sunnuntaita. Lukuvuoden lähestyvä päättyminen tuntuu jo ilmassakin. Puut ovat lehdessä ja kukassa ja luovat tumman varjon voimistelutelineille. Pojat ovat kesäpuvuissa. On niin mukavaa nähdä heidän tulevan luokistaan. Kaikki on aivan toisin kuin edellisinä kuukausina. Pitkä, hartioille riippuva tukka on leikattu lyhyeksi, kaulat ja sääret ovat paljaat. Näkee jos jonkinmoisia olkihattuja, joiden nauhat riippuvat pitkin selkää, kaikenvärisiä paitoja ja kaulaliinoja. Moni tulee hatutta kouluun, ikäänkuin olisi kotoa karannut. Toiset käyttävät valkeita voimisteluvaatteitaan. Eräs pieni poika opettaja Delcatin luokalta on aivan punaisiin puettu kiireestä kantapäähän. Hän on kuin keitetty krapu. Monet ovat merimiespuvussa. Lystillisin on kuitenkin muurarimestari, jolla on päässään iso olkihattu kuin mikäkin katto. Se tekee hänet ihan sienen näköiseksi. Oikein naurattaa, kun hän sitten sen alla näyttelee jäniksennaamaansa. Corettikin on vaihtanut kissannahkalakkinsa harmaaseen silkkiseen matkalakkiin. Votinilla on hyvin soma skottilainen puku. Crossilla on rinta paljaana. Precossilla on iso sininen sepänpaita. Ja Garoffi? Kun hän on heittänyt yltään päällystakkinsa, joka peitti koko hänen tavaravarastonsa, niin kaikki hänen rihkamilla täytetyt taskunsa tulevat näkyviin ja arpaluettelot pistävät esiin niistä. Nyt kaikki näyttävät mitä ovat tuoneet: putkenkappaleita, nuolia lintujen ampumista varten, ruohoja, turilaita, jotka tulevat taskuista esiin ja kömpivät hitaasti pitkin nuttua. Useat pikkuisista antavat opettajattarilleen kukkakimppuja. Opettajattaretkin kaikki ovat heleänvärisissä kesävaatteissa. Nyt on kirsikkain ja perhosien, katumusiikin ja kävelyretkien aika. Monet neljännen luokan pojista ovat jo uineet Po-joessa. Kaikkien ajatukset liikkuvat vain lupa-ajassa. Joka päivä iloitaan siitä, että taaskin on yksi lukupäivä ohitse, ja yhä maltittomampina mennään kouluun. Minun mieltäni vain painaa nähdä Garronea surupuvussa ja ensi luokan opettajatartani, joka käy yhä kalpeammaksi ja ehtimiseen yskii.