KOLMAS LAULU.
Jaakko kasvoi kuitenkin kuin korpikuusi nuori, verevä ja varteva ja vankka niinkuin vuori.
Kantoi kylän säkkejä ja käytti myllyn pyörää.
Isä itse enimmäkseen kaupan töissä hyörää.
Myöpi viinaa, tupakkaa ja kaulahuiviloita, ostaa metsän riistoa ja munia ja voita.
Sulavasti kaupat sujuu Kives-mylläriltä, silmä toinen lupallaan, mut näkeväinen siltä.
Herrain eessä nokkela ja aina norja-selkä.
Kansa häntä ympärillä kadehtii ja pelkää.
Vaan kun silmä viisahasti hällä vilahtaapi, silloin pullo pulpahtaa ja raha kilahtaapi.
Meni sinne monen talon pennit sekä pellot, monen miehen verkatakit, vitjat, ankkurikellot.
Toki toista ruukki tuopi. Ruukissa on rahaa.
Sata miestä päivätyössä veistää sekä sahaa.
Ahot laajat aukeavat, nousee hirsikerrat.
Joka harjan nostajaista juovat ruukin herrat.
Makasiinit mahtavat ja konehuoneet kohoo.
Paljon siitä mahtavuutta ulommakin uhoo.
Viestit ulos vierähtää, käy maine maata pitkin:
Kivesjärven ruukissa saa kultaa kulkuritkin.
Tulee miestä työtä varten, tulee työttömyyttä.
Pehtori on hyvä mies, ei pois hän aja syyttä.
Nukkuu puolipäivähän ja aamunaukun nakkaa, ikkunasta vilkaisee, kun miehet hirttä hakkaa.
Kaksi miestä vierimästä hirren päätä estää, kolmas kokoo lastuja ja neljäs vasta vestää.
Nyökkää päätä pehtori: »On hyvä että tarkkaan tehdään työtä tärkeää.» Ja katsoo taasen sarkkaan.
Toki ain ei kirvestöihin jouda ruukin väki.
Milloin laakso nostetaan tai tasoitetaan mäki.
Metsä maahan kaadetaan ja kukkatarha tehdään.
Siinä monet kummat kasvit ulkomailta nähdään.
Pystytetään pylvähät ja pannaan lasipallot niiden päihin kiiltämään kuin murjaanien kallot.
Kelpaa niiden keskellä nyt »volangia» heittää, maata riippumatossa tai kahviakin keittää.
Joka viikko vieraita ja joka päivä joulu!
Onpa siinä orpanoina Kajaani ja Oulu.
Tulee poiat porvarien: Tukka kaunis kiiltää.
Rouvat raatimiesten käy ja laahus maata viiltää.
Virkamiehet Paltamonkin Kives-ruukin muistaa.
Siellä toti oiva on ja juttu hyvin luistaa.
»Venskan» kieli vengertaa ja virtaa viittä »renskaa».
Ruunuvouti rouvan kanssa pakinoipi ranskaa.
Rouva on ollut Tukholmassa tyttö-aikoinansa, pansuunissa parhaassa,—sen tuntee tavoistansa.
Käytös siro säilynyt on virkamiehilläki ajoist' asti Kustavin, min iso-äidit näki.
(Itse he aivan aatelia olivat mielestänsä, sukukirja Sursillien kullakin pöydällänsä.)
Ympärillä erämaa ja halla viljat tuhoo.
Kivesjärvi keitahana korven yli kohoo.