LASKEVA AURINKO.
Keltainen kehrä pakenee, ulapan tummuus tihenee. Takana pitkät varjot on, edessä hehku rannaton!
Kuljinko kauan, muista en.
Ruususatehen keltaisen
vuodatit purteen, ihanin,
vuodatit käsin runsahin!
Oranssinpunervat ulapat
kaukana kehrääs kantavat.
Taaksesi pimeys lankeaa,
edelläs purppura kimaltaa.
Oi sinä sydän punainen,
jumala kuumain tähtien!
Viel' ei käteni uupuneet,
sätehes silmää ei sokaisseet.
Pimeys ylläni tihenee,
sylistä ruusut varisee.
Iloinen hurmas mulle suo,
vereeni tulinen lämpös luo!
Varjot painavat purjeeseen, lasketan liekkis sydämeen! Päästä en, jumala, sinua, ennenkuin siunaat minua!