PILVI.
Ah ystäväni, tumma on ja vihmanraskas yö, ja sateen itku voimaton vain ikkunahan lyö!
Mun mieleni on väsynyt
kuin pelto yöllinen,
jot' aura syvä kyntänyt
on päivän umpehen.
Ah ystäväni, minuhun
jo ootko väsynyt
kuin sade, joka runnellun
maan yli valuu nyt?
Sun aatoksesko ylitsein
kuin pilvi kumartuu,
jok' käsivarsin uupunein
nyt yöhön kurkoittuu?
Se itään, länteen leviää,
se päivää rukoilee,
miss' ilmain hurmaa heräävää
maa, taivas värisee!
Sa ilo, onni, autuus mun, sa rakas ennen, nyt, ah sano, onko minuhun jo lempes väsynyt?