TUMMAT ILLAT.
Iltojen tummuessa ovat kaikki tähdet välähtäneet näkyviin: kylmät naulat kuolleen kesän mustalla arkulla.
Mutta pimeän maan kamaralla tuoksuvat
ympärilläni kaikki kukkaset
ja puutarhat ovat
kuin ruumiskappelit
täynnä suitsutusta ja mykkien
rukousten tuskallista kiihkoa.
Ja minun vihani nousee vastaanne,
te kylmät ja rauhalliset siellä korkealla,
kuin välähtelevä, pitkä veitsi
kaikkien kuolevien verestä huuruavana!
Ja teidän jumalallista ikuisuuttanne vastaan asetan
katoovaisuuden ihanan hurmion
ja suuren kärsimyksen!
Sillä ihanassa kristallivaa'assa
Jumalan kasvojen edessä
on ikuinen, valtava tähti
painava vähemmän kuin auringon oikusta elämään tullut,
yhdessä yössä kuoleva
pieni kukka.