AAMU
On varhainen aamuhetki. Kera lapseni havahdan. Sinipunervan pilven retki käy ylitse kukkulan. Puut aamutuulessa huojuu ja latvat ne keinuen nuojuu, sumu valkea hajaantuu. Ja me vaiheilla unen ja valveen ulos katsomme ihanaan talveen — on ensi lumien kuu.
Taas tänään se ihme on uusi, että puoleeni painut noin ja hymyjä pienen suusi kuin vuokkoja poimia voin. Kuin tuuli, mi tuutii puuta, niin armaampi kaikkea muuta minä sinulle olla saan —! Ovat päivät sun luonasi, hento kuin pilvien rauhaisa lento yli ensi lumien maan.