LIPAS
Nyt kimaltavat aamut talvikuiden, on poissa pimeys, ja läpi tummanpunertavain puiden käy kevään väristys. Kuin ihanasti auki kimmahtaisi taas lipas nuoruuden, ja kaikki salaisuudet nähdä saisi lukitut pohjaan sen —!
Oi lapsi, haltuus nuoruuteni annan kuin lippaan lukitun. En ikävöi, vaan iloisesti kannan sen pieneen kätees sun! Jos elämäni keväthurma varhain mult' ohi mennyt on, en tunne kipua. Jää mulle parhain: sun silmäs viaton.