LAPSEN UNI
Lapsensilmin sinisin ja suurin äsken äitiäsi katselit. Ajoi luona paratiisin muurin perhosia pienet serafit. Suljit silmäs, lamppu sammui multa, kuitenkaan sua jättää henno en. Yli vuotees kumartuen, kulta, yössä hengitystäs hiljaa kuuntelen.
Unesi on aamukasteen lainen tuoksu toukokuisen puutarhan, taikka hento pilvenhattarainen yllä kevätheinän huojunnan. Unesi on elontäysi multa, siihen mahtuu kaikki silmut maan. Nuoruuden saan ihanamman suita, kuin se nuoruus, jonka tuudin kuolemaan.
Kallis lapsi, unes lämmön armaan tunnen niinkuin autuuteni mun sydän vavisten, kun tiedän varmaan, että kerran kadotan ma sun. Kerran suljet olentosi multa, pimeyteen, köyhä, yksin jään. Ole kauan omanani, kulta! Nuku sydämeni pesään pehmeään.