KUMMALLINEN SATU
Oli hallitsija muinoin hyvin aurinkoisen maan, — hyvin onnellisna asui hän suuressa hovissaan.
Kuin laskettu timanteilla
oli elämänsä tie.
Pyhän salatiedon kirjan
hän isiltä perinyt lie.
Mut kerran ikävystyi
hän onneen, viisauteen,
repi maahan palatsinsa,
läks hulluinhuoneeseen.
Miten hyvä hämärässä
hänen istua olikaan!
Ei kirveltäneet silmää
kivet kalliit loistollaan.
Mut vielä pimeämpää hän halasi kuitenkin ja pakeni kuoleman kylmiin, yötummiin saleihin.