HILJAISIMMAT.
Me, jotka olemme maailmassa hiljaisimmat ja köyhimmät, emme pelkää Kuolemaa.
Sillä me seisomme joka hetki niin lähellä Kuolemaa, että me kuulemme sen hengityksen huo'unnan. Eikä se herätä meissä kauhua.
Kun suljemme vihdoin väsyneet silmämme iankaikkisuneen, tarttuu se lempeästi jalokivin koristamattomaan käteemme ja johdattaa meidät suuriin, hämäriin pylvässaleihin, missä tummain hyasinttien tuoksu leijailee ilmassa kuin suitsutus.