HARTAUS.
Oi metsä, metsä, huminasi on niinkuin kaukaisen rannan pehmeä kuohu, johon venheeni vaahtoaalloista ajautuu. Oi metsä, hiljaisuutesi on pilvikorkea, sinisenhimmeä vuori, min sammalta haavainen jalkani astua saa.
Oi metsä, metsä, tuoksusi kuin pyhä sauhu mäntyjen yllä keinuu ja lailla suurten lintujen kasvoillani sun havuntummat varjosi leyhyvät. Oi kuule huokaukseni, oi tajua sieluni äänetön, janoova hartaus: oi anna mulle ruskea rauhasi ja vihreä viileytesi!