KEVÄTHÄMÄRÄ.
Ui sateen henki yllä kaupungin, ja lyhdyt kuni silmät hunnun takaa niin salamyhkäisinä hehkuvat.
Ja puussa laulaa näkymätön lintu.
On arka mutta kiihkeä sen ääni
kuin ensimmäinen, värähtävä nuoruus.
Ja maailmani kesken ihmisten on aavistavan hiljainen ja yksinäinen. Mun hyvä on: se nöyrä onni, jota pyysin, nyt kypsyy salaa sydämessäni.
Ui sateen henki yllä kaupungin.