MENNYT SUVI.
Kuin käsi lämmin, suven muisto mun sydäntäni hyväilee, vaikk' auringoton on jo puisto ja kaikki ilo pakenee, pois ilo pakenee.
Ma lehtimetsäin huminahan taas haaveissani unohdun ja heinään silkinruskeahan, mi peitti kukkulani mun, ah, kukkulani mun.
Ja kaislarannat, vedet tummat on laulelmiksi muuttuneet: ne on niin kaukaiset ja kummat kuin paimenhuilun säveleet, kuin huilun säveleet.
En konsaan lämpöä ma vailla nyt lähde syksyn kylmyyteen, kun vaeltaa sain päivän mailla ja nähdä onnen sydämeen, ah, onnen sydämeen.