OI SULAMITH, ON PÄIVÄT HÄMÄRTÄYNEET.
Oi Sulamith, on päivät hämärtäyneet ja tippuu kypressien kyyneleet. Sun liljas sateen alla väsyneihin ja kylmiin unelmiin on vaipuneet. Oi Sulamith, on päivät hämärtäyneet.
Ja jalkas, yli kukkuloiden käyneet,
on niinkuin metsälinnut uupuneet.
Ei kuninkaasi marmor'altahilla
oo kyyhkyt valkeammat kylpeneet
kuin jalkas, yli kukkuloiden käyneet.
Sa katsot kammiosi ikkunasta:
Siell' ohi kantotuoli Salomon
nyt mustain orjain olkapäillä keinuu,
ja verhot purppuraiset alhaall' on.
Sa katsot kammiosi ikkunasta.
Mut illan varjoin langetessa vasta sa päästät ikäväsi valloilleen, ja jähmettynyt sydämesi puhkee nyt itkuun lämpimään ja hiljaiseen, ah, illan varjoin langetessa vasta.