SYYSROMANSSI.
Sinimustia astereita syksyn tummuvat päivät on. Sinimustia astereita kasvoi puistossa kartanon.
Pieni kreivitär unelmoiden
niitä poimi, ne murheen toi.
Alla vanhojen vaahteroiden
vielä nyyhkytys illoin soi.
Pieni kreivitär kuninkaalle
antoi lempensä ainoan.
Vieras juhlittu kaukomaalle
läks, ei kuulunut palaavan.
Läpi sydämes kävi miekka,
pieni kreivitär, tiennyt et:
luvuttomat kuin rannan hiekka
kuninkaiden on rakkaudet!
Sinimustia astereita syksyn tummuvat päivät on. Sinimustia astereita kasvoi puistossa kartanon.