XXV.
1. Jos pidoissa joku pidetään parempana sinua, mikä ilmenee joko kohteliaisuudessa tai neuvonpiteeseen pyytämisessä, niin sinun tulee iloita, että hänelle niin käy, jos tuo on hyvää; mutta jos se on pahaa, älä suututtele, että sinun ei niin käynyt. Muista, että kun sinä et tuon toisen tavoin puuhaa saavuttaaksesi sitä, mikä ei ole meidän vallassamme, sinä et myös sitä ansaitse.
2. Kuinka nimittäin voisi samanlaista kohtelua saada se, joka ei käy jonkun ovissa, ei noutele eikä kiittele häntä, kuin se, joka käy, noutelee ja kiittelee häntä. Olisit siis kohtuuton ja vaativainen, jos myymähintaa maksamatta tahtoisit sen saada ilmaiseksi.
3. Millä hinnalla kaupataankaan kaalia? Sanokaamme obolilla. Jos siis joku antaa obolin ja saa kaalia, mutta sinä et anna etkä saa, älä luulottele sinulle käyneen huonommin kuin hänelle, sillä niinkuin hänellä on kaalinsa, niin on sinulla rahasi, jota et antanut.
4. Samoin on tässäkin asian laita. Sinua ei kutsuttu jonkun pitoihin? sillä sinä et antanut kutsujalle sitä hintaa, jolla kutsu olisi ollut saatava: kätteleminen on sen myyntihinta, ja palveliaisuus. Anna siis maksu, josta se myydään, jos se mielestäsi on sen arvoinen. Mutta jos et tahdo sitä maksaa ja haluat kuitenkin sen saada, olet vaativainen ja typerä.
5. Eikö sinulla siis ole mitään tuon kekkerin sijasta? Onpa niinkin: sinun ei ole tarvinnut vastoin tahtoasi kiitellä ketään eikä kärsiä alentumista hänen ovillansa.