XXXII.
1. Jos menet ennustamoon[1], muista olevasi tietämätön siitä, mitä tapahtuu, vaan että tulet sitä ennustajalta tiedustelemaan, mutta minkälainen tulos on, siitä olit tietoinen tullessasi, jos vain olet viisas. Sillä jos se on niitä, jotka eivät ole meidän vallassamme, on välttämätöntä, että se ei ole hyvää eikä pahaa.
[1] Kreikkalaisilla oli erityisiä ennustuspaikkoja ja temppeleitä, joita pidettiin pyhinä ja joissa uskottiin pappien, papittarien y. m. välityksellä saatavan tulevaisuuden tietoja ja jumalain tahdon ilmauksia.
2. Älä siis osoita ennustajalle haluasi tai inhoasi äläkä vavisten häntä lähesty, vaan hyvin tietäen, että mitä hyvänsä seuraakin, se on perin yhdentekevää eikä ensinkään satu sinuun, mutta millaista tahansa se onkin, sopii sitä hyvin käyttää eikä kukaan ole esteenäsi. Luottamuksessa siis lähesty jumaluutta niinkuin neuvojaasi, ja muuten kun jokin neuvo on sinulle annettu, muista neuvonantajaasi ja ketä tottelemattomuudellasi ylenkatsot.
3. Mutta tule tiedustelemaan ennustajalta, niinkuin käski Sokrates, vain sellaisia seikkoja, joissa kaiken harkinnan perästä voidaan vedota lopputulokseen ja joissa ei järjellä eikä millään muulla keinolla voida kyseenalaisesta tapauksesta selvää saada. Siis kun on vaarassa autettava ystävää tai isänmaata, ei tule tiedustella onko tuohon vaaraan antauduttava, sillä jos saat vastauksen, että uhrisi tietää onnettomuutta, on selvä, että ennustetaan kuolemaa tai jonkin ruumiinjäsenen menetystä tai maanpakoa; mutta terve järki sanoo, että vaikka niinkin kävisi, on ystävää ja isänmaata vaarassa autettava. Tottele siis suurempaa tietäjää, Pythiosta, joka ajoi temppelistä tiehensä sen, joka ei ollut auttanut hengenvaaraan joutunutta ystäväänsä.[1]
[1] Kaksi ystävää matkalla Delfoin tietäjätemppeliin joutui ryövärien käsiin; toinen sai surmansa, toinen pääsi pakoon ja tuli temppeliin, mutta hänet ajettiin pois, koska hän oli vaarassa hyljännyt ystävänsä.