XXVIII
VALKOISEN MIEHEN ERÄTIETOA
Musta Haukka opetti heimolle uuden leikin, jota hän sanoi "arvioimiseksi".
— Pitkäkö matka on tästä tuohon puuhun? hän kysyi, ja kun kukin oli kirjoittanut paperille arvionsa, matka mitattiin, ja tavallisesti Tikka taikka Musta Haukka osasivat lähimmäksi oikeata. Gui näki yhä pisimmälle, minkä vuoksi hän aina ehdotti tätä leikkiä, kun haluttiin huviohjelmaan jotakin vaihtelua.
Mustan Haukan ehdotuksesta Jan järjesti myös uuden kisan, jonka nimi oli "valkoisen miehen erätieto".
— Voitteko jäljistä sanoa, hän kysyi, kuinka korkea koira on?
— Emme; et sinä liioin eikä kukaan muukaan, vastattiin siihen melkeinpä halveksivasti.
— Voinpa. Mitatkaa sen etukäpälän jäljen pituus, kertokaa tämä luku kahdeksalla, niin saatte olkain korkeuden. Koettakaapa, niin saatte nähdä. Pienen koiran jälki on 5,8 cm ja korkeus 45 cm:n vaiheilla, lammaskoira, jolla on 7,5 cm:n jälki, on 58 cm korkea ja suuri koira jonka jälki on 10 cm, 75-80 cm korkea.
— Minä lyön vetoa, että minä näyttelyssä näin koiran, joka tekisi tenän, intti Sam. — Se oli yhtä pitkä kuin minun kaksi käsivarttani, ja käpälät sillä oli kuin nuorella karhulla, mutta ei se ollut tiiltä korkeampi. Se oli melkein kuin perhosen toukka, paitsi että jalkoja oli vain neljä, yksi pari aivan kummassakin päässä. Ne olivat niin kaukana toisistaan, ettei se voinut kulkea tasajalkaa. Se oli kuin piirongin alla kasvanut. Minun mielestäni niin kovin lyhyitä jalkoja olisi pitänyt antaa enemmän. Yksi rivi keskellä olisi ollut kohtuullista.
— Niin, kyllä minä tunnen sen rakin. Se on mäyräkoira. Mutta ei epämuodostuneita voi lukuun ottaa; ei muuta kuin tavallisia koiria. Ja tämä sääntö sopii kesyttömiinkin eläimiin — nimittäin susiin ja kettuihinkin ja muihin eläimiin. Aihetta sitten muuttaen Majava jatkoi:
— Voitteko varjosta sanoa, kuinka korkea puu on?
- Sitä emme ole koskaan ajatelleet. Kuinka se käy päinsä?
— Odottakaa, kunnes oma varjonne on yhtä pitkä kuin te itsekin — nimittäin kahdeksan aikaan aamulla ja neljän aikaan iltapäivällä — sitten mitatkaa puun varjon pituus. Silloin on puukin yhtä pitkä kuin sen varjo.
— Jos sillä tavalla mittaa, niin siihenhän kuluu koko päivä, eikä voi mitata metsässä eikä pilvisenä päivänä. Kyllä minä sitten mieluummin arvaan, virkkoi Musta Haukka.
— Minä lyön päänahkani vetoa, että minä tiedän tuon puun korkeuden kiipeämättä siihen ja osaan tarkempaan kuin te arvaamalla, sanoi Pikku Majava.
— Ei, en minä lyö päänahkaani vetoa tuommoisen vuoksi — mutta pannaan vetoa astianpesuvuoro.
— No hyvä. Kuinka korkealla on tuon puun latva?
— Ei oteta latvaa, sinne emme voi nousta mittaamaan, mutta sanotaan tuo oksa, vastasivat toiset. Kuules Tikka, ole sinä tuomarina.
— Enpäs, minä tahdon olla mukana arvaamassa. Se joka häviää, ottaa jokaisen toisen ensimmäisen astianpesuvuoron.
Musta Haukka tähtäili oksaa huolellisesti ja kirjoitti sitten muistiin arvion.
Sam sanoi: — Musta Haukka! Maa on joltisenkin epätasaista. Tahtoisin tietää tarkkaan, mistä kohdasta tyveä se mitataan. Merkitsepä se nappulalla!
Musta Haukka astui puun juurelle ja pisti sinne valkoisen nappulan antaen samalla tietämättään Tikalle mittakaavan, mitä vailla tämä oli, sillä poika tiesi, että Musta Haukka oli noin puolitoista metriä pitkä. Arvioiden sitten puun pituutta Mustan Haukan seisoessa puun alla Sam kirjoitti muistiin kymmenen ja puoli metriä.
Nyt oli Janin vuoro mitata se "valkoisen miehen erätiedolla", hänen omia sanoja käyttääksemme. Hän leikkasi salon, joka oli tarkkaan kolme metriä pitkä, ja valiten sileimmän paikan astui 18 metrin päähän puusta, pisti salon pystysuoraan maahan ja meni sitten maahan vatsalleen sellaiseen paikkaan, että hänen silmänsä oli puun tyven tasalla ja samalla suoralla salon pään ja puunoksan kanssa. Tähän paikkaan hän löi nappulan.
Nyt hän mittasi, kuinka pitkä matka oli tästä "silmänappulasta" salon juureen. Matkaa oli 9,3 m. Sitten hän mittasi etäisyyden silmänappulasta puun juurella olevaan nappulaan; sitä oli 26,1 m. Koska 3 m:n salko kohtasi linjan 9,3 m:n päässä, niin suhtautui 9,3 3:een samoin kuin 26,1 oksan korkeuteen maasta. Tästä saatiin 8,4 m. Yksi pojista kiipesi nyt puuhun ja mittasi oksan korkeuden. Se oli 8,7 m, joten Jan sai loistavan voiton.
— No, te tarkat arvailijat, tahdotteko yrittää uuden kerran, niin pääsette vähän helpommalla tällä kertaa. Jos arvaatte niin, ettei ole vikaa kuin kolme metriä puoleen tai toiseen, niin voitatte. Minä en pyydä muuta kuin puoli metriä liikuntavapautta.
— No, hyvä juttu. Katso puusi.
— Tällä kertaa ei mitata puuta, vaan kuinka pitkä matka on lammikon poikki tästä nappulasta tuohon pieneen hemlokkiin. Kirjoittakaa muistiin arvionne, niin minä näytän teille toisen kepposen.
Sam tähtäili kovin tarkkaan ja kirjoitti 12 m. Wes kirjoitti 13,5 m.
— Minä tahdon päästä mukaan tällä kertaa. Minä näytän teille, kuinka sitä… huudahti Gui tavalliseen tapaansa ja kirjoitti 15 metriä.
— Arvatkaa kaikki päänahkoja vastaan, ehdotti Orava, mutta tätä pidettiin liian vähäpätöisenä päänahan hintana, ja astiainpesu määrättiin taas tappiolle joutuvain rangaistukseksi. Toisetkin pojat tulivat nyt kirjoittamaan arvionsa, jotka eivät paljon poikenneet päällikön arviosta 13,2 m, 13,8 m ja 14,7 m.
— Nyt se sanotaan tarkkaan, ja Pikku Majava otti kolme suoraa salkoa, jotka olivat tarkalleen yhtä suuret, ja kiinnitti ne nappuloilla kolmioksi jättäen nappulat hieman koholle. [Kirjassa on piirrokset mittauksesta.] Kolmion hän asetti rannalle ABC:hen, tähdäten AB:n niin, että se osoitti suoraan pieneen hemlokkiin D ja löi sitten maahan kolme nappulaa tarkkaan kolmion kolmen nappulan alle. Sitten hän siirsi kolmionsa EFG:hen ja asetti sen siten, että FG oli samalla suoralla kuin AC ja EG samalla D:n kanssa. AGD siis ilmeisestikin oli tasasivuinen kolmio; viivan DH siis täytyy olla seitsemän kahdeksasosaa viivasta AG. AG oli helppo mitata, ja sen pituus oli 21 m. 7/8 21:stä on 18,3 m. Kun lammikon todellinen leveys mitattiin nauhalla, niin se oli 18 m, ja Jan oli siis arvannut melkein paikalleen, mutta Gui väitti, ettei hän ollut erehtynyt 3 m enempää, kun oli arvannut 15 m, ja se myönnettiin. Näin voittajia oli kaksi — kaksi jotka saivat vapautuksen astiain pesusta, mutta Haukansilmän pöyhkeily kävi nyt aivan sietämättömäksi. Hän ei koskaan sen koommin arvannut näin lähelle, mutta näin suuren voiton jälkeen eivät mitkään harhaiskut enää saaneet häntä hämmentymään.
Samia valkoisen miehen erätieto huvitti etupäässä Janin vuoksi, mutta
Mustaan Haukkaan tieto itse ilmeisestikin teki suuren vaikutuksen.
Tämä valkoisen miehen erätieto oli kuitenkin Janille sangen yksinkertaista, ja hän tarjoutui opettamaan sitä muille intiaaneille, mutta näiden mielestä se liiaksi "haiskahti koululta." Äänestyksen jälkeen he antoivat hänelle "kupin". Mutta kun Raften kuuli sen, niin hän huudahti ihmetellen ja ihaillen: "Soo-o, mutta sehän on mahtavaa!" eikä tyytynyt ennen kuin kupista tuli "suuri kuppi".
— Kuules Majava, sanoi Tikka murheellisena menneitä muistellen, jos koiran etujalka on yhdeksän senttimetriä pitkä ja seitsemän leveä, niin minkä värinen on sen hännän pää?
— Valkoinen, vastasi toinen heti, sillä koira, jolla on sen kokoinen ja muotoiset jalat, luultavasti on keltainen ja keltaisella koiralla aina on valkoisia karvoja hännän päässä.
— Niin, mutta ei tällä, sillä sen häntä oli katkaistu jo sen nuoruuden päivinä.