Kaksi partiopoikaa

by Ernest Thompson Seton

XXXII

UUSI SOTAPÄÄLLIKKÖ

Kaleb oli ollut koko edellisen päivän uutterassa puuhassa, vaikkei kukaan tiennyt, mitä hän oikeastaan hommasi, ja Saryann oli niin ikään ollut toimelias. Hän oli häärinyt jo kauan, mutta nyt oikein kiireesti. Sitten Kaleb näyttää käyneen rouva Raftenin luona, ja tälle tuli myös sangen kiire, ja Gui oli pikimmältään käynyt rouva Burnsin luona, ja tämä paikalla puuhaamaan. Koko lähiseutu muuttui siten kuin yhdeksi suureksi pitotaloksi.

Sillä tässä Sangerissa oli pienillä tapahtumilla sama merkitys kuin kerhoilla, teattereilla ja sanomalehdillä kaupunkilaisten elämässä. Olipa tilaisuus mikä tahansa, ristiäiset, häät tai maahanpaniaiset, metsän hakkuu, viljan puinti, taloon tuliaiset, tai poismuutto, uuden talon valmistaminen tai uusien valjaitten tai viljanpuhdistuskoneen osto, jokainen näistä tapauksista oli riittävä syy seurain ja kestien pitoon; ja helppo oli siis saada pyörät käyntiin.

Kolmen aikaan olisi voitu nähdä kolme ihmisjonoa matkalla metsässä.
Yksi oli Burnsien talosta; ja se käsitti koko perheen; toinen
Raftenistä; se käsitti perheen ja palkolliset; yksi Kalebista; ja
tähän kuului Saryann ja paljon Boyleja. Kaikilla oli korit matkassa.

Istuttiin piiriin lammikon miellyttävälle ruohoiselle äyräälle. Kaleb ja Sam johtivat menoja. Ensin juostiin kilpaa, ja Jan voitti haavoittuneesta käsivarrestaan huolimatta, kaupunkilaispoika toisena hänen kintereillään; sitten ammuttiin pilkkaan ja metsästettiin hirveä; vaikkei Jan voinut osallistua näihin kilpailuihin. Ohjelmaan ei tosin kuulunut, mutta Raften siitä huolimatta vaati, että Janin piti mitata oksan korkeus maasta puun luo menemättä, ja irvisti tyytyväisenä, kun huomasi Janin ilmoituksen tarkkaan pitävän paikkansa.

— Katsos semmoista on oppi, Sam! hän pauhasi. — Koska sinä pystyt tuommoiseen? Totta tosiaan, sinä olet terävä poika, Jan, ja tässä minulla on jotakin, joka ehkä on sinulle mieleen.

Raften veti nyt kukkaron taskustaan ja viran puolesta ilmeisellä mielihyvällä maksoi ilveksestä viisi dollaria tapporahoja. Sitten hän lisäsi: — Ja jos osoittautuu todeksi, niin kuin te kaikki väitätte (ja todeksi se osoittautui), että tämä teidän petonne on se lammasten tappaja eikä vanha Turkki, niin minä vielä lisään tähän kymmenen dollaria.

Näin Jan pääsi suurimman summan omistajaksi, mitä hänellä oli eläissään ollut.

Intiaanit menivät sitten tiipiihinsä. Kaleb pystytti maahan riu'un ja riukuun uuden parkitsemattomalla vuodalla päällystetyn puukilven; nahan päälle oli kevyesti kiinnitetty säkkikankaan palanen.

Vieraat istuivat tämän ympärillä piirissä; toisella puolella oli muutamia nahkoja — Janin ilveksen ja pesukarhun nahat — ja molemmat täytetyt huuhkajat.

Sitten alkoi rumpu paukkua, "tam-tam — tam-tam — tam-tam — tam-tam —".

Sotahuudot kajahtivat ilmaan ja Sangerin intiaanit hyökkäsivät esiin kummastakin tiipiistä täysissä sotanaamareissa.

Ki ki — ki ji — ki ji ji ji!
Ki ki — ki ji — ki ji ji ji!

He karkeloivat sen mukaan kuin Musta Haukka rummulla paukutti kaksiaskelista tahtia. He karkeloivat kolmeen kertaan keskimmäisen riu'un ympäri, jossa kilpi kiikkui, sitten rumpu vaikeni ja kohotettiin kamala sotakiljuna ja intiaanit kyykistyivät piiriin lopuksi vieraitten piirin sisään.

Suuri Tikka nousi nyt — äidille oli sanottava, kuka se oli — ja piti tilaisuuteen sopivan puheen:

— Suuret päälliköt, pienet päälliköt ja Sangerin intiaanien skuoot ja papuusit: On tapahtunut koko joukko asioita, jotka ovat tältä teidän kansaltanne riistäneet sen jalon ylipäällikön; he eivät enää koskaan voi toivoa hänen vertaistaan, mutta tämän teidän kokouksenne tulisi nyt valita uusi. Me siitä jo tässä muutamana päivänä tappelimme, mutta ei saatu tuloksia. Sen jälkeen me olemme käyneet pienoisella retkellä ja asiat ovat jonkin verran selvenneet, samalla tavalla, kuin jos panee lampeen kissanpoikasia, niin pian siitä näkee, kuka niistä osaa uida, ja nyt me olemme tässä koolla sitä asiaa päättämässä.

Äänekkäitä huutoja "hau — hau — hau — hau —" Mustan Haukan voimainsa takaa paukuttaessa rumpua.

— Eri ihmisillä on tietenkin erilaiset lahjat. No kuka on tässä heimossa paras juoksemaan? Kukas muu kuin Pikku Majava.

("Hau — hau — hau — hau — hau —" ja rummutusta.)

— Se on minun rumpuni, äiti! sanoi Gui syrjään unohtaen paukuttaa käsiään.

— Kukas on paras jälkiä selvittämään ja kiipeämään? Eiköhän vain taas Pikku Majava.

("Hau — hau — hau — hau — hau —" ja rummutusta.)

(— Ei näe sentinkään edestä! kuiskasi Gui äidilleen.)

— Entä kuka voitti rohkeuden koetuksessa, kun piti mennä Garneyn haudalle? Tietysti Pikku Majava.

(— Ja pelästyi kovin pahasti siinä koetuksessa! kuiskasi Gui syrjään.)

— Ja kuka se ampui huuhkajaa suoraan sydämeen ja oli käsikähmässä ilveksen kanssa, puhumattakaan pesukarhusta? Pikku Majava joka kerta.

(— Äiti, hän ei ole milloinkaan tappanut murmelia.)

— Ja taas, kukas se kääntää selälleen kaikki muut? Luulisinpa, että
Pikku Majava.

(— Mutta minä annan Charlessille selkään koska tahansa, virkkoi Gui syrjään.)

— Kenellä meistä on enimmän "suuria kuppeja" ja päänahkoja?

— Sinä unohdat hänen suuren oppinsa, virkkoi tähän Raften, mutta huomautusta ei otettu varteen; Pikku Majavakin moitti sitä aivan epäintiaanimaiseksi.

— Kenellä on enemmän päänahkoja? Sam toisti ankarana. — Tässä on päänahka, joka on saatu tappelussa vihollisen kanssa, Tikka kohotti sen nähtäväksi, ja rohtomies ripusti sen riu'ussa riippuvan kilven reunaan.

— Tässä on yksi, joka on otettu vihollisten ylipäälliköltä, ja Kaleb kiinnitti sen kilpeen. — Ja tässä on toinen, joka on otettu vihollisten toiselta päälliköltä, ja Kaleb kiinnitti sen paikalleen. — Tässä on yksi, joka on otettu Sangerin suurelta ylimmäiseltä sotapäälliköltä ja tässä yksi boilerien ylipäälliköltä, ja vielä yksi tappelussa anastettu. Kuuden mainion soturin päänahat! Tämä on koko heimon ennätys, ja se on Pikku Majavan; sitä paitsi hän piirustaa kuvia, riipustaa runoja ja keittää ruokaa aika nätisti, ja minä sanon sen, että Pikku Majava jos kukaan sopii päälliköksi! Mitä sanovat muut? Ja kaikki huusivat yhteen ääneen: "Pikku Majava, huurraa!"

— Hau — hau — hau — hau — hau — pom, pom, pom!

— Onko kenelläkään sitä vastaan mitään sanottavaa?

— Minä — äh — alkoi Gui.

— niin sen pitää antaa päällikölle selkään, Sam jatkoi, ja Gui luopui vastaväitteestään, vaikka hän äidilleen kuiskasi: — Jos se olisi Charless, niin vetoa lyön, että kyllä minä näyttäisin.

Kaleb tempasi nyt peitteen kilven päältä, johon päänahat oli kiinnitetty, ja siinä näkyi Sangerin valkoinen puhveli ja sen päällä Pikku Majava. Sitten hän avasi vieressä olevan mytyn ja otti siitä upean säämiskästä ommellun sotapaidan, housut ja mokkasiinit, kaikki rimsutetut, helmin koristellut ja maalatut. Saryannin Kalebin johdolla tekemät. Ne puettiin sukkelaan uuden päällikön ylle; hänen sotalakkinsa, viimeisten urotöitten sulilla upeasti koristettuna, oli aivan valmiina; ja ylpeänä ja onnellisena näistä uusista kunnianosoituksista ja varsinkin haavoistaan Jan astui esiin. Kaleb katseli häntä isällistä ylpeyttä tuntien ja sanoi: — Minä huomasin, että sinussa oli oikea miehen alku sinä yönä kun sinä menit Garneyn haudalle, ja kun sinä kuljit Ison suon poikki, minä taas huomasin sen. Jan, sinä voit kulkea missä vain mies kulkemaan pääsee, ja tämä lause teki pojan onnen täydelliseksi. Kieltämättä hän nyt oli erätietouden laduilla. Hän koetti änkyttää jotakin tilaisuuteen soveliasta, kunnes Sam päästi hänet pulasta sanoen:

— Kolme hurraata ylimmälle sotapäällikölle! Ja kun menot olivat päättyneet, niin naisväki avasi korit ja kattoi juhlaruoat. Raften, joka oli ollut kovin hyvillään poikansa sujuvasta puhelahjasta, päätti taas kerran panna hänet lakia lukemaan, mutta käytti sitten kesken puheen porinaa hyväkseen ensimmäistä väliaikaa sanoakseen:

— Ph, äijät, teidän kahden viikon lomanne ja yhden viikon pidennys päättyi tänään kello kaksitoista. Puolentoista tunnin kuluttua ruokitaan siat.

Viiteselitykset:

[1] Glen = rotkolaakso; Glenjan siis "Janin rotkolaakso".

[2] Eräs pohjoisamerikkalainen kielokasvi.

[3] Piharatamo (Plantago major), jonka eurooppalaiset toivat Pohjois-Amerikkaan 18:nnella vuosisadalla ja josta siellä tuli hyvin harmillinen rikkaruoho. — Suom. huom.

[4] Prunus serotina, amerikkalainen tuomi, jota meilläkin viljellään, samoin kuin Virginian tuomeakin. — Suom. huom.

[5] Intiaanitupakka on eräs pohjoisamerikkalainen lobelia (Lobelia inflata). Sitä käytetään myös rohtona kouristuksia vastaan. — Suom. huom.

[6] Tarkoitetaan linnun haarukkamaista rintaluuta, jolla arvuutellaan. Suom. huom.

[7] Intiaanien totemit ovat luonnon esineitä, varsinkin eläimiä, joihin yksityinen, perhe tai heimo luulevat olevansa läheisessä suhteessa. Jos totemi on eläin tai kasvi, sitä ei syödä. Ihmisryhmä, jolla on sama totemi, nimittää itseään totemin nimellä, sen jäsenet luulevat olevansa veriheimoa eivätkä hyväksy avioliittoja samaan totemiryhmään kuuluvien henkilöiden kesken. Totemien palveleminen on kansainvälinen tapa luonnonkansain keskuudessa. Totemit esitetään kuvin, ja kun yksilöllä voi olla sekä heimon, perheen että oma totemikuvansa, niin muodostuu niistä korkea leikkauksin varustettu paalu. Totemipaaluja tavataan intiaanien keskuudessa vielä nykyäänkin. Suom. muist.

[8] Engl. kielen sana "boil" merkitsee "keittää" ja "boiler" "keittäjä".

[9] Peter = Peet; Peetweert = rantasipi. Suom. muist.

End of Project Gutenberg's Kaksi partiopoikaa, by Ernest Thompson Seton