KUUDES KOHTAUS.
Tiainen. Maria. Loviisa.
Loviisa (katsoen Oskarin jälkeen). Hei, hei, hei, tämäpä metkaa!
Tiainen. Rouva, te olette suorittanut ihmeellisen teon.
Maria. Kunhan te vain olette onnellinen, vaikkette kaikkea ymmärräkään! Mutta jokainen minuutti on kallis, menkää sentähden nopeasti mieheni jäljessä ja antamatta hänelle aikaa tointua hämmästyksestään pyytäkää hänen holhottinsa kättä.
Tiainen. Minäkö?
Maria. Kilpailijanne täytyy, kun hän palaa, löytää paikkansa miehitettynä.
Tiainen. Miten?… Minähän voin kyllä esiintyä kosijana… mutta pakottaa herra konsuli hyväksymään minut…
Maria. Se on minun asiani; minä ryhdyn heti toimeen… lyömättä laimin tilaisuutta.
Tiainen. Oi, rouva, tuhannet kiitokset!
Maria. Pian, pian! Pitäkää kiirettä! (Tiainen suutelee hänen kättään ja menee.)