KUUDES KOHTAUS.
Maria. Oskar. Tiainen. Gideon.
Gideon. Rouvansa jalkojen juuressa! Ajattelematon! (Hiljaa Oskarille.) Vaiti! Vaiti!
Oskar. Ei, setä, olen tunnustanut kaikki.
Gideon. Hassutusta! Se sotamies ei tietänyt mitään!
Oskar. Mutta vaimoni tietää sitä enemmän… hän tietää kaikki!
Gideon. Onko se mahdollista?
Oskar (puoliääneen, osoittaen vaimoaan). No, hyvä… »Ah, Oskar, odotan sinua»…
Gideon. Kaiken nimessä, se olitte te!?
Maria (uhaten sormellaan). Ai, ai, setä, te olitte minua vastaan… mutta rangaistus seuraa! Taistelun jälkeen palkitsee voittaja liittolaisensa vihollisen kustannuksella, sen te kai vanhana sotilaana tiedätte? (Tiaiselle.) Herra Tiainen, te saatte mennä Esterin kanssa naimisiin, sillä mieheni antaa täydestä sydämestään suostumuksensa.
Gideon. Mitä hittoa!?
Maria. Ja tekin, rakas setä… Suokaa herra Tiaiselle ja Esterille tämä onni!… Mitä haittaa niin monen valloituksen ja voiton jälkeen pieni tappio? (Tiaiselle.) Olen teille luvannut myös sotakustannuksien korvaukseksi myötäjäiset. Te saatte viisisataatuhatta markkaa!
Tiainen. Minäkö, rouva?
Maria. Oh, ei teidän sentähden tarvitse ruveta kapinoimaan. Myötäjäiset eivät tule mieheltäni.
Oskar. Onneksi!