KYMMENES KOHTAUS.
Oskar. Gideon.
Oskar (hengähtäen). Vihdoinkin! (Etsii kirjeen paperien alta.) Nyt voin katsoa, mitä tuo onneton minulle kirjoittaa.
Gideon (tulee keskiovesta). Tässä minä olen. Tulen maistraatista, jossa kävin ottamassa selkoa siviliavioliiton solmiamisesta.
Oskar. Oi, hyvä Jumala! Mahdotonta… mahdotonta nyt.
Gideon. Mitä sinä siinä höpiset?
Oskar (antaa hänelle kirjeen). Lukekaa, setä… lukekaa tämä Loviisan kirje.
Gideon. »Ah, Oskar!»
Oskar. Miksi palvelustytötkin on opetettu kirjoittamaan!
Gideon. »Ah, Oskar! Herra Tiainen, nuori kanslisti, lupaa minulle kolmetuhatta markkaa, jos hän saa Ester-neidin vaimokseen.» — Ahaa, enkö minä heti sanonut, että Tiainen on rakastunut häneen!
Oskar. Mitä se minuun kuuluu? Lukekaa edelleen…
Gideon (lukee). »Minä pyydän siis, käskemättä teitä —»
Oskar. Mokoma sananmuotokin!
Gideon. »Antamaan hänet jo tänään Tiaiselle… Jos ette… silloin sanon kaikki rouvallenne!»
Oskar. Hän sanoo kaikki, kuten kuulette! Mikä kohtaus… mikä melu… mikä häväistys!
Gideon. Anna minun kuitenkin olla rauhassa!
Oskar. Kunniani, rauhani tähden… täytyy ehdottomasti…
Gideon. Minunko hävittää omani?
Oskar. Ei, mutta jos te välttämättä tahdotte mennä naimisiin, niin onhan niin paljon muita naisia! Miksi te tahdotte juuri tämän, jonka tuskin tunnette ja joka on varaton?
Gideon. Varatonko? (Painokkaasti.) Hänellä on viisisataatuhatta markkaa!
Oskar. Ei ole, sillä eihän hän saanut perintöä, vaan hänen serkkunsa!
Gideon. Niin, hänen serkkunsa sai… Mutta anna kuolleiden olla rauhassa, nyt perii Ester!
Oskar. Mitä sanotte?
Gideon. Noin kolme viikkoa sitten joutui serkku auto-onnettomuuteen ja kuoli tekemättä testamenttia…
Oskar. Oletteko varma siitä?
Gideon. Olin eilen ulkoasiainministeriössä, kun tieto juuri saapui… Ei ole ketään muita sukulaisia eikä perillisiä kuin Ester…
Oskar. Nyt minä vasta käsitän teidän auliutenne!
Gideon. Sinä olet luvannut minulle… No, kerta kaikkiaan, jos et pidä sanaasi, ei minunkaan tarvitse pitää… minun ei tarvitse olla puhumatta vaimosi läsnäollessa…
Oskar (kauhistuen). Setä!
Gideon. Tee päätöksesi!
Oskar. Mitä te tahdotte minun tekevän?… Miten minä voin päästä vapaaksi tuon tyrannimaisen palvelustytön ikeestä, tuon palvelustytön, joka niin kylmästi käyttää hyväkseen heikkouttani?
Gideon. Ei mikään ole yksinkertaisempaa! Tämän kirjeen käsiala osoittaa, että hän toimii vain ylempää tulleen määräyksen mukaan.
Oskar. Niinköhän?
Gideon. Kuten kaikissa luottamustehtävissä! Kolmetuhatta markkaa liittää hänet vastapuolueeseen. Jos hänelle annetaan neljätuhatta, kuuluu hän meikäläisiin… ja on vaiti…
Oskar. Luuletteko niin?
Gideon. Minä toimitan sen asian, minä otan kaikki niskoilleni.
Oskar. Ah, setä, kuinka kiitollinen olenkaan! Minua vain säälittää tuottaa teille kustannuksia.
Gideon. Oho, sitä en tarkoittanut. Kustannukset saat sinä osallesi… ja rahasi, jotka minulla on…
Oskar. Minusta tuntua kuitenkin…
Gideon. Miltä sinusta tuntuu?
Oskar. Kuka tässä tahtoo naimisiin?… Te!
Gideon. Tietysti. Mutta kuka on syntipukki? Sinä! Kenen siis täytyy kärsiä? Sinun!
Oskar. Sallikaa…
Gideon. Tuossa tulee se viekas kissa…