YHDEKSÄS KOHTAUS.
Maria. Oskar.
Oskar (istuu kirjoituspöydän ääreen ja kätkee kirjeen paperien, alle). Onneksi ei vaimoni ole mitään nähnyt… Jumala suojelee aviomiehiä!
Maria (on nyt tullut hänen taakseen). No, Oskar, etkö sinä kirjoita?
Oskar (hämmästyneenä). Minä… minä etsin juuri sopivaa johdantoa… ja kynänvartta.
Maria (antaa hänelle kynänvarren). Tässä on. (Nojautuu hänen olkapäätään vastaan.) Häiritsenkö sinua?
Oskar. Et.
Maria. Tahdoin vain sanoa sinulle, sillaikaa kun kirjoitat, tehtailijan maatilasta, ettei kukaan muu kuin hän itse ole saattanut minua ajattelemaan sen ostoa… hän on yleensä hyvin rakastettava… hyvin kiltti minulle…
Oskar (yrittää nauraa). Niin, voisi miltei luulla, että hän mielistelee sinua…
Maria (nauraa). Sitä hän tosiaan tekeekin… mutta hän tuhlaa suotta aikaansa, sillä minä sanoin heti hänelle: »Rakastan puolisoani, ja niin kauan kuin hän rakastaa minua, niin kauan kuin hän on minulle uskollinen…»
Oskar (itsekseen). Hyvä Jumala!
Maria. Jos kaikki muuttuu… sitten kyllä… Onneksi ei tässä suhteessa ole mitään pelättävää, vaan nyt on puhe ennen muuta maatilasta, joka sijaitsee hyvin terveellisellä paikalla, kuten hän sanoo… ja sinun heikontuneen terveytesi vuoksi…
Oskar (kirjoittaen). Oh, minä olen aivan terve.
Maria. Et, et, minä olen samaa mieltä kuin hänkin, sillä jo jonkun aikaa… Etkä sinä tänäänkään näytä aivan terveeltä.
Oskar. Se johtuu siitä, ettei minulla ole mieluista tehtävää…
Maria. Sinä tarvitset raitista ilmaa. Meillä pitää olla maatila, jolle sinä joka ilta voit lähteä lepäämään toimistasi. Niin, sinä tarvitset sitä… ja koska hyvinvointisi riippuu siitä… ja sinä pidät minusta, rakas mieheni…
Oskar. Voitko sinä epäilläkään sitä?
Maria (hellästi). En jätä sinua, ennenkuin suostut.
Oskar (itsekseen). Hän näyttää valitsevan sellaiset hetket, jolloin en voi häntä vastustaa. (Ääneen.) No, hyvä sitten, niin… minä suostun… ostan sen sinulle… lahjoitan sen sinulle…
Maria. Autonko myös?
Oskar (kärsimättömästi). Myöskin auton!
Maria. Ah, kuinka hyvä, kuinka rakastettava sinä olet! Minä kerron sen koko maailmalle… ja ensin kanslistille, joka on vielä täällä, koska hän odottaa sinun vastaustasi.
Oskar. Enkä minä ole vielä voinut kirjoittaa edes paria riviä!
Maria. Niin, minä tässä pidätän sinua… Hyvästi, rakas mieheni.
Oskar. Hyvästi, rakkaani!
Maria. Nyt päästän sinut rauhaan. Hyvästi, Oskar.
Oskar. Hyvästi, Maria.
(Maria menee vasemmasta ovesta.)