11 LUKU.
Yö kului mitään erinomaista muutosta haavoitetun tilassa tapahtumatta, mutta aamupuoleen alkoi ensin heikko, sitten, mitä pitemmälle aika kului, heleämpi puna purppuroida hänen poskiansa ja valtimo tykytti levottomasti.
"Tämä on terveyden väri", sanoi Jakobsson.
"Mutta se on myöskin kuumeen", väitti Pentti Esanpoika, pudistaen arveluttavasti päätänsä. — "Lähestyy se aika, jolloin lepoa tuottava juoma lakkaa vaikuttamasta; pelkään, ettei hän herää selvään järkeen, vaan sekavaan hourailuun".
Niin kävikin kuin Pentti Esanpoika oli ennustanut, sillä ensimmäiset sanat, jotka kapteeni mutisi, olivat sekavaa lorua, mahdotonta yhdenkään ihmisen ymmärtää. Kuitenkin makasi hän hiljaa liikkumatta.
"Hyvä on, ett'ei hän ole raju", sanoi Pentti Esanpoika. "Niin kauvan kuin siteet pysyvät liikuttamatta, on minulla jotakin toivoa, mutta jos niitä liikutetaan, niin että haavat jälleen rupeavat vuotamaan, silloin pitäisi kaikkien luonnon lakien mukaan pian oleman loppu käsissä".
"Toivokaamme parasta", sanoi Jakobsson.
"Tehkäämme niin", vastasi Pentti Esanpoika. "Ja minä koetan toista annosta. Joll'ei se auta, silloin en tiedä mitään keinoa".
Sill'aikaa kuin hän valmisti lääkettä, ilmoitti Jakobsson hänelle aikomuksensa lähteä kaupungille. Kuitenkin lupasi hän pian palata, toimitettuaan ne tehtävät, jotka vaativat hänen läsnä'oloansa, ja jotka koskivat osaksi häntä yksinään, osaksi kapteenia, sillä hän aikoi ilmoittaa päällikkökunnalle sattuneesta tapaturmasta. Samassa tuli sisälle Aake Berg ja suostui antamaan Pentti Esanpojalle mahdollisesti tarvittavaa apua, joten hän teki Jakobsson'in läsnä-olon tarpeettomaksi. Kun tämä oli lähtenyt, syntyi jälelle jääneiden kesken seuraava puhelu.
"Tarvitsette välttämättömästi vähän lepoa", sanoi Aake Berg.
"Sen teen niin pian kuin olen antanut juoman, jota nyt valmistan sairaalle. Vastaiseksi en kuitenkaan uskalla poistua kauaksi. Voinhan levähtää tuolla sohvalla," vastasi Pentti Esanpoika.
"Sitä en salli, sillä sellainen lepo ei ole minkään arvoinen, mutta minä olen laittanut kuntoon viereisen huoneen teitä varten. Minä herätän teidät vähimmänkin vaaran oireen näyttäytyessä, niin että voitte olla aivan levollinen.
"Epäilemättä olisi laita niin," vastasi Pentti Esanpoika. "Mutta jos sallimus suokin hänen jäädä eloon, niin käy paraneminen kuitenkin sangen hitaasti ja useita viikkoja saattaa kulua, ennenkuin hän paranee sen vertaa, että hän voidaan muuttaa tästä huoneesta. Saatpa siis olla varoillasi, että hänestä saat sangen pitkä-aikaisen vieraan".
"Minä jätän huoneeni kernaasti määräämättömäksi ajaksi tämän nuoren miehen käytettäväksi, joka hallituksen vihan uhalla pelasti ystäväni Jakobsson'in vaarallisimmasta tilasta, johon ihminen voi joutua. En myöskään säästä mitään vaivoja, jotka voivat edistää hänen paranemistaan. Myöskin Amalia on tarjonnut apuansa ja haluaa ottaa osaa sairaan hoitoon".
"Hyvä on, Aake, että vaimosi ottaa sairaan-hoitajan toimen, sillä ystävällinen vaimon hoito lisää tavallisesti palaavan terveyden edistymistä. Hänen päätöksensä hyväksyn sentähden mielelläni, mutta sitä vastoin on toinen seikka, joka vähäsen saattaa minut levottomaksi".
"Ja mikä sitten?" kysyi Aake Berg.
"Se koskee Elsaa. Voitko käsittää, Aake, että hän jo eilen illalla pistäytyi tänne kuulustelemaan, mitenkä laita oli ja tarjotakseen apuansa minulle! Hänen apuansa! Mutta tuolla rakkaalla lapsella on niin hellä sydän, että hän kärsivän lähimmäisensä tähden valvoisi taivaansiniset silmänsä turmiolle. Minä pääsin hänestä tällä kertaa lupaamalla, että vast'edes suostuisin hänen pyyntöönsä. Vaan arveluttaa kuitenkin tehdä tätä".
"Myöskin minulle lausui Elsa, että hän ihmis-ystävyydessä tahtoi olla Amalian vertainen, vaan minä varoin sanomasta häntä vastaan, sillä tiedän, että minä kiistassa hänen kanssaan joudun tappiolle, sekä etten häneltä voi kieltää mitään".
"Sama taipuvaisuus myöntyä hänen pyyntöihinsä on myöskin minussa", lausui Pentti Esanpoika. "Vaan tällä kertaa olemme taipumattomat kaikille rukouksille ja kyynelille! Tuo tyttönen vaikuttaa kummallisesti minun tahtooni! Vaan kuten sanottu: tällä kertaa hänen rukouksillaan ei ole oleva menestystä!"
"Mikä teitä tässä oikeastaan arveluttaa?"
"Sinä tiedät, ett'ei Elsa enää ole sellainen lapsi jona meitä huvittaa häntä pitää. Minulla ei ole perätöntä pelkoa hänen sydämensä levosta, jos hän on hoitava tätä nuorta miestä, jonka muoto on tavattoman viehättävä. Elsa kuuluu porvaristoon ja tämä on aatelismies henkikaartissa, niin ettei mikään kunniallinen yhteys heidän välillään voi tulla kysymykseenkään. Vaan otaksukaamme, että tämä sairas on hiuskarvasen kunniallisempi, kuin sellaiset tavallisesti ovat, niin olisi kuitenkin Elsan menetetty mielen lepo jo itsessään kauhea onnettomuus ja minusta on liian uskallettua panna hänen kokematon sydämensä sellaiseen koetukseen".
"Epäilemättä teillä on oikein, Pentti Esanpoika. Minä kyllä uskon tällä kapteenilla olevan niin paljon kunniantuntoa, ettei hän häpäisevällä tavalla käytä väärin vieraanvaraisuutta, jota hän täällä nauttii, — vaikka eivät aateliston röyhkeät pojat tavallisesti pidä mitään pyhänä meidän porvari-perheissämme, — mutta vaara on kuitenkin tarjona, että tyttö kiintyy sairaan uroon silmiin. Meidän tulee jollain tavalla estää tämä ja minä neuvottelen tästä Amalian kanssa. Hänen naiseilinen hienotunteisuutensa keksii varmaankin paremman keinon, kuin me miehet voimme keksiä".
"Tee se, Aakeni. Vaan pidä kaikin mokomin silmällä, ettei hän naisellisesta turhamaisuudesta pidä vaaraa liian vähäpätöisenä! Minä jäisin lohduttomaksi lopuksi päiviäni, jos ken rohkenisi himmentää tuon ihanan helmen, jonka puhdas, taivaan sininen loiste on silmieni ihastus! Kirotut olkoot silloin kaikki siteet, joilla olen estänyt punaisen veren vuotamasta tämän nuorukaisen sydämestä!"
"Teidän liian suuri rakkautenne tyttöön tekee, että näette vaaran likempänä ja suurempana, kuin se tosiaan onkaan. Toivokaamme parasta ja väärin on välttämättömästi otaksua, että onneton sattumus on saattanut tämän nuorukaisen tahtomme alle".
"Elvira … älä kiroo minua, vaikka minä tulin kiroukseksi sinulle!" jupisi sairas samassa, ja huokaus pusertui hänen rinnastaan.
Aake Berg katsoi Pentti Esanpoikaan.
"Mahtaneeko hän herätä?" kysyi hän.
"Sitä en luule. Hän puhui unissa ja saman nimen on hän jo useasti toistanut tänään. Siinä on joku salaisuus, jonka tutkiminen ei ole meidän asiamme."
Kun kapteeni taas hengitti levollisemmin, lausui Aake Berg: "Te unohdatte levon. Uskallan muistuttaa siitä".
"Tahdonpa tehdä sinulle ja luonnolle mieliksi, Aake, vaan älä unohda herättää minua sairaan ensimäisistä levottomista liikkeistä", vastasi Pertti Esanpoika, ja meni ulos samasta ovesta, jonka kautta Elsa edellisenä iltana oli tullut ja kadonnut.
Aake Berg ei ollut kauvan ollut yksinään sairaan kanssa, kun ulkomainen ovi huoneesen aukeni ja nainen astui sisään. Se oli Amalia, Aake Berg'in vaimo, tuskin kolmenkymmenen vuotias nainen, jonka muotoa, liioittelematta, voi sanoa kauniiksi. Hänen keskikokoinen vartalonsa oli tanakka ja lihavanläntä, vaan ei kuitenkaan siihen määrään, että olisi loukannut sopusuhtaisuuden sääntöjä. Hänen käyntinsä olikin keveä, samoin kuin hänen käytöstapansa viehättävä ja miellyttävä. Hänen tummansiniset silmänsä ilmaisivat tyytyväistä ja iloista mieltä, koko hänen olentonsa todisti, että hän perheenhaltijana oli toimelias, emäntänä vieraanvarainen.
Kun haavoitettu kapteeni hetkisen oli ollut molempien puolisojen keskuslelu-aineena, joka tapahtui kuiskaavalla äänellä, ett'eivät häiritsisi häntä, nosti Aake Berg kysymyksen Elsasta ja tavasta, jolla estäisivät hänen ottamasta osaa sairaan hoitoon. Kuten Pentti Esanpoika oli ennustanut, ei Amalia pitänyt asiaa ensinkään niin arveluttavana kuin nuo molemmat miehet olivat kuvailleet.
"Meillä naisilla", lausui hän, "ei suinkaan ole niin helposti voitettua sydäntä, kuin te miehet äärettömän ylpeytenne sokaisemina tavallisesti otaksutte. Tuhat kertaa helpommin saamme teiltä suurinta imartelua ja tulisinta ihailemista, kuin te meiltä saatte ainoatakaan edullista ajatusta tahi vähintäkään hyväksyvää arvostelua sydämessämme, vaikka me olemme niin kohteliaita, että me säälistä pidämme nämät meidän ajatuksemme teidän erinomaisesta keskinkertaisuudestanne salassa. Ett'ei meitä niin helposti anasteta, siitä pitäisi sinulla itsellä, Aake, olla jonkunlaista kokemusta. (Hän hymyili tätä lausuessaan veitikkamaisesti). Minä tosin pidän tarpeettomana, että Elsa sekaantuu tähän asiaan, etenkin koska voimme tulla toimeen ilman häntä, vaan jos hän välttämättömästi tahtoo auttaa minua, niin en huomaa siinä mitään pahaa, sillä minä luotan, että sisareni, vaikka onkin nuori ja tottumaton, tietää käyttäytyä nuorta aatelismiestä kohtaan, kuten sopii".
Aake Berg ponnistelihe antamaan asialle totisemman merkityksen, vaan kun hän pian huomasi, että se olisi turhaa työtä, tyytyi hän vaimonsa lupaukseen koettaa estää Elsaa ollenkaan sekaantumasta tähän asiaan. Kokonaan tyytyväinen ei Aake Berg kuitenkaan ollut vaimonsa lupaukseen, sillä hänen mielestään olisi pitänyt vakaasti ja varmasti kieltää Elsalta sitä, joka nyt jätettiin hänen oman päätöksensä varalle. Myöskin tiesi hän, ett'ei Pentti Esanpoika hyväksyisi hänen sopimustaan, sillä hän tunsi liian hyvin tuon syvästi juurtuneen epäluulon, joka tällä oli kaikkea kohtaan, jolla oli aatelinen nimi, sekä etenkin nuoria aatelismiehiä kohtaan. Rajaton kunnioitus vaimoansa kohtaan esti häntä enempää koittamasta järkyttää hänen luottamustaan vaimon itsenäisyyteen ja vakavuuteen, ja sydämmessään päätti hän jättää tuon tukalan toimen Pentti Esanpojalle, joka ikänsä ja myöskin sukulaisuutensa vuoksi oli siihen paremmin sopiva.
Puolipäivän aikaan palasi Jakobsson retkeltään kaupungissa. Hän sanoi ilmoittaneensa asian-omaiselle päällystölle kapteenin onnettomuuden sekä myöskin poliisivirastolle tehneensä ilmoituksen tapahtumasta. Täältä oli hän saanut sen tiedon, että henkilö, joka kapteeni Stålsköld'in keralla tavattiin kadulta, oli tunnettu karanneeksi elinkautiseksi vangiksi, joka luullaan astuneen manalan majoihin, omassatunnossaan monta murhaa, joista häntä oli epäilty. Muuten oli niin monta väkivaltaista tekoa tehty sinä yönä ja niin paljon meteliä tapahtunut, ett'ei niistä vielä ollut ehtinyt saapua lähempiä tietoja.