KAHDEKSASTOISTA LUKU.

Samassa Galatea tuli sisään tuoden mukanaan pienen, kumaraharteisen miehen, joka oli neljäkymmentä vuotta vanha, mutta näytti paljon vanhemmalta.

Viisaat, mutta liian terävät piirteet, tuijottavat silmät, parrattomat, yhteen puristetut huulet — kaikki todistivat epämiellyttävää viekkautta.

Teodora vastasi päätään nyökäyttäen tulijan matelevaan tervehdykseen.
Galatea alkoi maalata hänen kulmakarvojaan.

"Keisarinna", sanoi mies peloissaan, "minä ihmettelen sinun rohkeuttasi. Jos minut täällä nähtäisiin! Yksi ainoa silmänräpäys turmelisi yhdeksän vuoden viisauden hedelmät."

"Mutta sinua ei kukaan näe täällä", sanoi Teodora levollisesti.

"Tämä hetki on ainoa, jolloin olen rauhassa Justinianuksen tunkeilevalta hellyydeltä.

"Nyt on hänen rukoushetkensä.

"Minun täytyy käyttää sitä parhaani mukaan hyväkseni.

"Jumala varjelkoon hänen hurskauttaan.

"Galatea! Aamuviinini. Mitä? Pelkäätkö jättää minut kahden kesken tuon vaarallisen viettelijän kanssa?"

Vanhus meni pahasti irvistäen ja palasi heti takaisin kantaen toisessa kädessään tuopillisen lämmitettyä kios-viiniä ja toisessa vesi- ja hunajapikareita.

"En voinut tavallisuuden mukaan keskustella kanssasi kirkossa, jonka pimeässä rippituolissa sinä olet erehdyttävästi papin näköinen. Keisari tahtoo puhua kanssasi jo ennen kirkkoaikaa ja sinun täytyy olla selvillä asioista sitä ennen."

"Mitä on tekeillä?"

"Petros", sanoi Teodora mukavasti nojautuen sohvan selustaan ja hitaasti ryyppien Galatean sekoittamaa makeata juomaa, "tänään on se päivä, joka palkitsee monivuotisen vaivamme ja viisautemme ja joka tekee sinusta suuren miehen."

"Jo olisikin aika", arveli Petros.

"Ole kärsivällinen, ystäväni.

"Galatea, hiukan enemmän hunajaa.

"Valmistaakseni sinua tämän päivän tehtäviin pidän tarpeellisena muistuttaa sinua menneistä ajoista, muistuttaa siitä kuinka — ystävyytemme alkoi."

"Mitä varten? Miksi se olisi tarpeellista?" sanoi Petros vastenmielisesti.

"Monesta syystä.

"Sinä olit veriviholliseni Narseksen serkku ja puoluelainen.

"Siis myöskin minun viholliseni.

"Vuosikausia olet sinä serkkusi palveluksessa työskennellyt minua vastaan, mutta se ei ole minua paljon vahingoittanut eikä liioin sinua hyödyttänyt.

"Sillä Narses, siveellinen ystäväsi, oli päättänyt oman kunniansa vuoksi, viekkaasti kyllä, olla tekemättä mitään sukulaistensa hyväksi, ettei häntä, kuten tämän valtakunnan muita hovilaisia, voitaisi syyttää sukulaisten suosimisesta.

"Pelkästä varovaisuudesta ja maineensa vuoksi hän jätti sinut koroittamatta.

"Sinä elit suuressa puutteessa ja pysyit halpana kirjurina.

"Mutta niin teräväpäinen mies kuin sinä osasi auttaa itseään.

"Sinä väärensit keisarin veroluettelot tekemällä ne kaksinkertaisiksi.

"Maakuntalaisten täytyi Justinianukselle tulevan veron ohella maksaa toinenkin vero, jonka Petros ja veronkantajat tasasivat keskenään.

"Jonkin aikaa kävi kaikki erinomaisesti. Mutta kerran —"

"Keisarinna, minä rukoilen —"

"Kertomukseni on pian lopussa, ystäväiseni. Mutta kerran sinun onnettomuudeksesi eräs uusista veronkantajista piti tärkeämpänä keisarinnan suosiota kuin sinun tarjoamaasi osaa saaliista.

"Hän oli suostuvinaan ehdotukseesi, antoi sinun väärentää luettelot ja — toi ne minulle."

"Tuo heittiö", murisi Petros.

"Niin, se oli tietysti sinusta pahasti tehty", hymyili Teodora asettaen pikarin pöydälle.

"Minä olisin nyt voinut saattaa ilkeän viholliseni, vihatun kuohilaan uskotun, päätä lyhemmäksi ja minun täytyy tunnustaa: minun tekikin jo mieleni.

"Mutta minä uhrasin lyhytaikaisen kostonilon pysyväisemmän edun vuoksi.

"Kutsuin sinut luokseni. Sinä sait itse valita, tahdoitko kuolla vai ruveta minun uskolliseksi palvelijakseni.

"Olit kyllin järkevä valitaksesi viimemainitun vaihtoehdon, ja niin olemme me, jotka maailman nähden olemme katkerimpia vihamiehiä, salaisuudessa toimineet yhdessä vuosikausia. Olet edeltäpäin kertonut minulle suuren Narseksen kaikki suunnitelmat ja minä olen sinua palkinnut runsaasti. Sinä olet nyt rikas mies."

"Eipä siitä juuri kannata puhua."

"Ole vaiti, kiittämätön. Rahastonhoitajani sen parhaiten tietää. Sinä olet hyvin rikas."

"Olkoon niin, mutta minulla ei ole arvonimiä eikä yhteiskunnallista
asemaa. Opintotoverini ovat patriiseja, prefektejä, ylhäisiä herroja
Itä- tai Länsi-Roomassa, kuten Cethegus Roomassa ja Prokopius
Bysantissa.

"Kärsivällisyyttä. Tästä päivästä alkaen kiipeät nopeasti kunnian portaita ylöspäin. Kuule: huomenna matkustat sinä lähettiläänä Ravennaan."

"Keisarillisena lähettiläänäkö?" kysyi Petros iloissaan.

"Niin, minun välitykselläni. Mutta siinä ei vielä ole kaikki.

"Sinä saat Justinianukselta tarkat ohjeet goottien valtakunnan hävittämiseksi ja tien raivaamiseksi Belisariukselle Italiaan."

"Toiminko minä näiden ohjeiden mukaan, vai niitä vastaan?"

"Niiden mukaan.

"Mutta sinä saat vielä erään toimen, jonka Justinianus erityisesti panee sydämellesi, nimittäin että Teoderikin tytär on millä tavalla tahansa pelastettava vihollistensa käsistä ja tuotava Bysanttiin.

"Tässä on minulta kirje, jossa häntä kutsutaan tänne ja hänelle tarjotaan turvapaikka luonani."

"Hyvä on", sanoi Petros aikoen pistää kirjeen povelleen. "Minä siis tuon hänet tänne."

Silloin hypähti Teodora sohvalta kuin hyökkäävä käärme. Galateakin peräytyi pelästyneenä.

"Vihani uhalla, Petros, et tuo. Sinut lähetän aivan toista tarkoitusta varten. Hän ei saa tulla Bysanttiin, hän ei saa elää."

Hämmästyksissään Petros pudotti kirjeen lattialle. "Oi, keisarinna", kuiskasi hän, "— murha".

"Hiljaa, Petros", sanoi Teodora käheällä äänellä, silmissä hurja ilme.
"Hänen täytyy kuolla."

"Kuolla! Miksi?"

"Miksi? Sitä ei sinun tarvitse kysellä. Mutta sama se — ehkä sinun on hyvä se tietää, että pelkuruutesi saisi hiukan kannustusta — tiedä siis —", hän tarttui kiivaasti Petroksen käsivarteen ja kuiskasi hänen korvaansa: "Justinianus, petturi, on rakastumaisillaan häneen."

"Teodora!" huusi kaunopuhuja pelästyneenä ja peräytyi pari askelta.

Keisarinna vaipui takaisin sohvalle. "Mutta eihän keisari ole nähnytkään häntä", änkytti Petros toipuen pelästyksestään.

"Hän on nähnyt hänen kuvansa. Hän näkee jo hänestä unta."

"Sinulla ei ole tähän saakka ollut kilpailijatarta."

"Senvuoksi pidän huolta, etten saakaan sellaista."

"Sinä olet niin kaunis."

"Amalasunta on nuorempi."

"Sinä olet niin viisas, sinä olet hänen neuvonantajansa, hänen uskottunsa."

"Siksi juuri olen hänelle vaivaksi. Ja" — hän tarttui taas Petroksen käsivarteen — "ota huomioon: hän on kuninkaantytär, syntyperäinen hallitsijatar, minä taas olen jalopeurojen vartijan halpasäätyinen tytär.

"Ja — niin mielettömän naurettavalta kuin se kuuluukin — Justinianus unohtaa purppurakaavussaan olevansa dardanilaisen vuohipaimenen poika.

"Hän on perinyt kuningasten mielettömyyden, vaikka itse onkin seikkailija. Hän uneksii syntyperäisestä majesteetillisuudesta ja kuninkaallisen veren mysteereistä.

"Sellaisia päähänpistoja vastaan ei ole mitään keinoa. Ketään muuta naista en pelkäisi, mutta tuo kuninkaantytär — —"

Hän hypähti vihoissaan pystyyn ja puristi pienen kätensä nyrkkiin.

"Varo itseäsi, Justinianus!" sanoi hän kävellen edestakaisin.

"Teodora on näillä silmillään kesyttänyt ja tällä kädellään hallinnut jalopeuroja ja tiikereitä. Saa nähdä, kykeneekö hän pitämään tuota purppuraan puettua kettua uskollisena itselleen."

Hän istuutui taas.

"Lyhyesti, Amalasunta kuolee", sanoi hän äkkiä taas tyyntyen.

"Olkoon niin", vastasi kaunopuhuja, "mutta minun käteni ei häntä surmaa. Sinulla on kyllin paljon veritöihin tottuneita palvelijoita. Lähetä ne. Minä olen kaunopuhuja —"

"Sinä olet pian vainaja, jollet tottele minua. Juuri sinun, viholliseni, täytyy se tehdä. Jos joku ystävistäni sen tekisi, herättäisi se epäluuloja."

"Teodora", suostutteli Petros varomattomasti, "suuren Teoderikin tyttären, syntyperäisen kuningattaren murhaaminen olisi —"

"Haa", nauroi Teodora pirullisesti, "syntyperäinen kuningatar häikäisee sinutkin, kurjan.

"Kaikki miehet ovat enemmän narreja kuin heittiöitä.

"Kuule, Petros, sinä päivänä, jolloin kuolinsanoma saapuu Ravennaan, tulee sinusta senaattori ja patriisi."

Petroksen silmät välähtivät.

Mutta pelkuruus tai omantunnon ääni olivat voimakkaampia kuin kunnianhimo.

"Ei", sanoi hän päättäväisesti, "mieluummin luovun hovista ja tulevaisuudentoiveistani".

"Elämästäsi sinä luovut, kurja!" huudahti Teodora raivoissaan. "Sinä luulit olevasi vapaa ja vaaratta siksi, että silloin silmiesi edessä poltin väärennetyt asiakirjat.

"Hullu! Ne eivät olleet oikeat.

"Katso — tässä on henkesi."

Hän sieppasi eräästä asiapapereita sisältävästä kotelosta kellastuneen pergamentin.

Hän näytti sitä pelästyneelle Petrokselle, joka vaipui masentuneena polvilleen.

"Käske", änkytti hän, "minä tottelen".

Kamarin pääovelle koputettiin.

"Mene tiehesi", huusi keisarinna. "Ota goottiruhtinattarelle menevä kirje lattialta ja mieti tarkoin: Patriisi, jos hän kuolee, kidutus ja kuolema, jos hän elää. Tiehesi!"

Ja Galatea työnsi puolipyörryksissä olevan miehen salaovesta ulos, käänsi pronssisen Justinianuksen paikoilleen ja meni avaamaan pääovea.