SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Seuraavana aamuna kaunis keisarinna heräsi hyvällä tuulella hyllyvällä vuoteellaan, jonka pehmeät silkkipäällyksiset patjat olivat täytetyt pontilaisen haikaran pehmeillä kaulauntuvilla.
Vuoteen vieressä oli kolmijalalla Okeanosta esittävä hopeamalja, jossa oli puhtaasta kullasta tehty kuula.
Keisarinna otti laiskasti kuulan kauniiseen käteensä ja pudotti sen hopeamaljaan. Siitä syntynyt kirkas ääni kutsui makuuhuoneeseen syyrialaisen orjattaren, joka oli nukkunut etuhuoneessa.
Kädet ristissä rinnalla hän tuli vuoteen viereen ja veti syrjään sen raskaat, sinipunertavasta kiinalaisesta silkistä tehdyt verhot.
Sitten hän tarttui pehmeään iberialaiseen pesusieneen, joka oli aasinmaidolla täytetyssä kristallimaljassa, ja poisti sillä huolellisesti öljymäisen taikinan, joka yöllä peitti keisarinnan kasvoja ja kaulaa.
Sitten hän polvistui vuoteen ääreen, painoi päänsä maahan ja ojensi oikean kätensä ylös.
Teodora tarttui tähän käteen, asetti hitaasti pienen jalkansa polvistuneen niskaan ja hypähti notkeasti maahan.
Hän istahti sitten palmupuisen vuoteensa laidalle vain hienoimmasta pellavasta ommeltuun alus-tunikaan puettuna. Orjatar nousi ja heitti hallitsijattarensa hartioille hienon, ruusunpunaisen aamuvaipan.
Hän kumarsi, kääntyi oveen päin, huusi: "Agave" ja katosi.
Agave, nuori, kaunis tessalialaistyttö, tuli sisään. Hän siirsi aivan keisarinnan viereen sitruunapuiden pesupöydän, jolla oli lukematon joukko pieniä pulloja ja purkkeja, ja rupesi hieromaan hänen kasvojaan, niskaansa ja käsiään hienoilla, kaikenlaisiin viineihin ja seoksiin kastetuilla liinoilla.
Teodora nousi sitten vuoteen laidalta ja siirtyi pantterinnahkalla päällystetylle tuolille, katedralle.
"Suuri kylpy vasta puolenpäivän tienoissa", sanoi hän.
Agave toi esille soikean, terebinti-puusta tehdyn, ulkopuolelta kilpikonnanluulla päällystetyn kylpyammeen, joka oli täynnä suloiselta tuoksuvaa vettä, ja siirsi hallitsijattarensa hohtavan valkoiset jalat siihen.
Sitten hän irroitti kultalankaverkon, joka oli yöllä pitänyt koossa keisarinnan siniseltä kimaltelevaa tukkaa, joka nyt valahti hartioille ja rinnalle mustina, pehmeänä aaltoina.
Hän sitoi vielä leveän purppuraisen rintavyön keisarinnan ympärille, kumarsi ja meni tiehensä huutaen: "Galatea!"
Hänen sijaansa tuli iäkäs orjatar, Teodoran imettäjä ja hoitajatar ja, ikävä sanoa, Teodoran parittaja niinä aikoina, jolloin tämä oli vain Akaciuksen, sirkuksen jalopeuran vartijan kiemaileva tytär ja, vaikka olikin vielä lapsi, suuren sirkuksen syvälle langennut ilotyttö.
Galatea oli uskollisesti ollut mukana seikkailijattaren kaikissa vastoinkäymisissä ja voitoissa, kaikissa rikoksissa ja petoksissa tämän vaiherikkaalla uralla keisarinkruunuun saakka.
"Kuinka olet nukkunut, kyyhkyseni?" kysyi hän ojentaen Teodoralle merenpihkapikarissa hyvänhajuista seosta, jota Kilikiassa sijaitsevan Adanan kaupungin täytyi lähettää vuotuisena verona suuret määrät keisarinnaa varten.
"Hyvin. Minä näin unta hänestä."
"Aleksandroksestako?"
"En, narri. Kauniista Aniciuksesta."
"Mutta kutsuttu on jo kauan odottanut tuolla salaisessa komerossa."
"Hän on kärsimätön", hymyili pieni suu. "No, laske hänet sisään."
Hän heittäytyi pitkälleen sohvalle vetäen purppurasilkkisen peitteen päälleen, mutta jättäen kauniiden jalkojen hienot terät näkyviin.
Galatea veti salvan pääoven eteen, josta hän itse oli tullut sisään ja meni sitten vinoon kamarin yli siihen nurkkaan, jossa oli suunnattoman suuri, vaskinen Justinianuksen kuvapatsas.
Patsas, joka näytti mahdottomalta liikutella, kääntyi syrjään, kun Galatea painoi erästä jousta, ja sen takana seinässä oli kapea aukko, jonka patsas tavallisissa oloissa täydellisesti peitti ja jonka edessä oli tumma verho.
Galatea nosti verhon syrjään ja Aleksandros, nuori lähettiläs, riensi sisään.
Hän heittäytyi polvilleen keisarinnan eteen, tarttui hänen kapeaan käteensä ja peitti sen tulisilla suudelmilla.
Teodora veti sen hiljaa pois.
"On hyvin varomatonta, Aleksandros", sanoi hän nojaten kaunista päätään taaksepäin, "laskea rakastaja sisään pukeutumisen aikana. Kuinka runoilija sanookaan: 'Kaikki kelpaa kauneuden lisäämiseen. Mutta ei ole hauska katsella sen syntymistä, joka vasta täydellisesti valmiina miellyttää.'
"Mutta lupasin sinulle ennen Ravennaan lähtöäsi, että saisit kerran tulla luokseni vieraisille aamulla.
"Ja sinä olet hyvin ansainnut tämän palkkion. Olet uskaltanut paljon vuokseni.
"Kiinnitä palmikot lujemmalle!" huudahti hän Galatealle, joka oli alkanut erikoistyönsä, keisarinnan komean tukan järjestämisen.
"Sinä olet pannut alttiiksi henkesi minun vuokseni." — Ja hän ojensi hänelle kaksi oikean kätensä sormea.
"Oi, Teodora", huusi nuorukainen, "tämän hetken vuoksi kuolisin kymmenesti."
"Mutta", jatkoi keisarinna, "miksi et ole hankkinut minulle jäljennöstä viimeisestäkin Amalasuntan Justinianukselle lähettämästä kirjeestä?"
"Se oli aivan mahdotonta. Kaikki kävi niin nopeasti. En voinut enää lähettää sanansaattajaa laivaltani. Töin tuskin sain eilen rantaan saavuttuani lähetetyksi sinulle sanoman, että lahjojen joukossa oli Amalasuntan kuva. Tulit sisään oikealla hetkellä."
"Mihin joutuisinkaan, jollen maksaisi Justinianuksen ovenvartijalle kahta kertaa suurempaa palkkaa kuin hän itse. Mutta sinä, varomattomin kaikista lähettiläistä, mitä hulluttelit Amalasuntan iästä."
"Oi, kaunein Kypron tyttäristä! En ollut kuukausimääriin nähnyt sinua.
En ajatellut muuta kuin sinua ja sinun hurmaavaa kauneuttasi."
"Täytynee kai sinulle antaa anteeksi.
"Musta otsanauhani, Galatea!
"Sinä olet parempi rakastaja kuin valtiomies. Senvuoksi pidänkin sinut täällä.
"Sinun olisi taas pitänyt lähteä Ravennaan.
"Mutta minä mietin: minä lähetän vanhemman lähettilään Ravennaan ja pidän nuoremman itseäni varten. Oliko se oikein?" sanoi hän hymyillen ja sulki silmänsä puoleksi.
Aleksandros, jonka nämä sanat olivat hurmanneet ja tehneet rohkeammaksi, hypähti pystyyn ja painoi suudelman Teodoran punaisille huulille.
"Seis, majesteetinrikkoja", torui tämä ja löi häntä hiljaa flamingonsulalla poskelle. "Nyt riittää jo tämän päivän osalle.
"Huomenna saat taas tulla kertomaan minulle tuosta barbaarikaunottaresta. Ei, sinun täytyy mennä. Minun on vielä tänä aamuna otettava toinenkin vastaan."
"Toinenkin!" huusi Aleksandros peräytyen. "On siis totta, mitä Bysantin kylpypaikoissa ja voimistelusaleissa hiljaa kuiskaillaan. Sinulla iäti uskottomalla on —"
"Teodoran ystävä ei saa olla mustasukkainen", nauroi keisarinna.
Hänen naurunsa ei ollut kaunista.
"Mutta tällä kertaa voit olla huoletta — hän tulee vastaasi. Mene!"
Galatea tarttui Aleksandrokseen, vei hänet vastustelemisista huolimatta patsaan luo ja työnsi salaovesta ulos.
Teodora nousi istumaan kiinnittäen vyöllä poimullisen alushameensa.