KAHDESKYMMENES LUKU.
Prefekti Cetheguksen leirissä Setiumin luona — Apenninivuoriston juurella muutamia peninkulmia pohjoiseen Taginaesta — Lucius Licinius, joka äsken juuri oli saapunut meritietä Epidamnuksen kautta paikalle, käveli sotapäällikön teltan edustalla edestakaisin keskustellen innokkaasti Syphaxin kanssa.
"Herrani odottaa kärsimättömästi tuloasi, sotatribuuni.
"Hän on jo kauan odottanut.
"Hän ihastuu suuresti nähdessään sinut leirissä", puheli numidialainen.
"Hän palaa aivan pian tiedustelumatkaltaan."
"Minne hän ratsasti?"
"Taginaehen päin yhdessä Pison ja muiden sotatribuunien kanssa."
"Niin, sehän on lähin goottien varustettu paikka etelässä päin.
"Mutta kerro nyt minulle, viisas mauri, viimeisistä Bysantin tapahtumista.
"Kuten tiedät, isäntäsi lähetti minut longobardien luo värväämään sotaväkeä jo ennen ratkaisun tapahtumista Bysantissa.
"Kun sangen vaarallisen matkan jälkeen longobardien ja gepidien maan läpi saavuin taas onnellisesti Novaen luona kuohuvan Isterin yli Justinianuksen valtakuntaan ja menin Nikopolikseen erään kestiystäväni luo saamaan sopimuksen mukaan uusia toimiohjeita prefektiltä, sain vain lakonisen käskyn saapua hänen luokseen Senogalliaan.
"Minä hämmästyin.
"Sillä en uskaltanut toivoakaan, että hän voittajana taas astuisi
Italian mantereelle keisarin sotajoukon ja laivaston päällikkönä.
"Senogalliasta seurasin niin nopeasti kuin mahdollista teitä.
"Ne päälliköt, joita olen tähän saakka tavannut leirissä, ovat kertoneet osapuilleen tapaukset Belisariuksen vangitsemiseen saakka.
"Mutta tämän tapauksen kulusta ja myöhemmistä tapahtumista ei heillä nähtävästi ole tarkempaa tietoa. Mutta sinähän —"
"Niin, minä kyllä tiedän asiat melkein yhtä hyvin kuin isäntänikin.
"Sillä olin itse mukana."
"Aivanko todella? Olisiko se mahdollista? Olisiko Belisarius ollut salaliitossa Justinianusta vastaan? Sitä en olisi uskonut."
Syphax hymyili viekkaan näköisenä.
"Siitä seikasta ei Syphaxilla ole oikeutta", virkkoi hän, "sanoa mielipidettään, mutta tapauksen kulun voin kertoa.
"Kuule siis.
"Mutta tule ensin telttaan ja virkistä itseäsi sillä, mitä talo voi tarjota. Isäntäni toruisi minua, jollen pitäisi sinusta huolta. Sitäpaitsi voimme täällä varmemmin keskustella."
Hän veti teltan oviverhot kiinni. Hän pyysi isäntänsä vieraan istumaan telttatuolille, hankki hänelle hedelmiä ja viiniä ja kertoi tarjoillessaan hänelle seuraavaa:
"Ratkaisupäivän iltana hiivin yön tullessa Belisariuksen vapautetun Photiuksen simpukkatalolle ja kätkeydyin seinäkomeroon erään kristittyjen pyhimyksen patsaan taakse. Sen nimeä en tiedä, mutta tavattoman leveä selkä sillä oli.
"Pyhimyksen selän peitosta voin rauhassa vakoilla eräästä muurinraosta, joka oli tehty ilmanvaihdon vuoksi.
"Heikosta valaistuksesta huolimatta tunsin Photiuksen ja joukon ylhäisiä miehiä, joita olin ennen usein nähnyt keisarin palatsin, Belisariuksen tai Prokopiuksen talojen luona.
"Ensimmäinen, minkä tajusin — sillä isäntäni on opettanut minulle 'roomalaisiksi' itseään kutsuvien kreikkalaisten kieltä — oli isännän tervehdys sisääntulijoille:
"'Iloitse, Belisarius tulee.'
"'Eilisaamuna varhain hän suvaitsi tuskin katsoakaan minua, kun kunnioittavasti odotin häntä Zenon painikoulun luona, mutta iltapäivällä hän kutsui minut puheilleen, kun tiedustelumatkalla kuljin hänen avonaisen porttinsa ohi.'
"'Sillä minä tiesin hänen iltapäivällä palaavan metsästysretkeltä leopardeineen.'
"'Hän pisti käteeni vahataulun samalla silmäten varovaisesti ympärilleen…'
"'Taulussa oli seuraavat sanat: En vastusta enää kutsuanne. Uudet syyt pakottavat minua. Tulen tänään kokoukseen.'
"'Mutta missä on Piso, missä Salvius Julianus, missä muut nuoret roomalaiset?'
"'Tuskin he tulevatkaan', virkkoi eräs äsken saapunut.
"'Näin heidät melkein kaikki venheissä Bosporuksella.'
"'He olivat kai menossa pitoihin prefektin huvilaan Konstantinuksen portin luona.'
"'Olkoot missä tahansa. Me emme tarvitsekaan noita raakoja latinalaisia emmekä ylpeää, petollista prefektiä. Belisarius on enemmän arvoinen kuin he kaikki yhteensä.'
"Samassa Belisarius saapuikin.
"Hänellä oli pitkä, koko vartaloa peittävä vaippa
"Talon isäntä riensi häntä vastaan ja kaikki tervehtivät häntä kunnioittavasti.
"'Suuri Belisarius', virkkoi vapautettu, 'me osaamme antaa tälle teollesi arvon.'
"'Olet saapunut joukkoomme — siis suostut meidän johtajaksemme.'
"Hän antoi Belisariukselle pienen norsunluusauvan, joka oli kokouksen johtajan merkkinä ja saattoi hänet puheenjohtajan korkealle istuimelle, josta hän itse oli juuri lähtenyt.
"'Puhu — käske — toimi — olemme valmiit.'
"'Minä toimin kyllä aikanaan', sanoi Belisarius synkkänä istuutuen kunniapaikalle.
"Samassa nuori Anicius juoksi sisään hajalla hapsin ja vaatteet epäkunnossa. Miekka hänellä oli kädessä.
"'Paetkaa', huusi hän, 'salaliittomme on tullut ilmi, me olemme petetyt.'
"Belisarius nousi seisomaan.
"'Talooni on murtauduttu. Orjani ovat vangitut. Teidän aseenne, jotka olivat luonani kätkössä, ovat löydetyt. Ja mikä pahinta, kirjeenne ja asiakirjanne, jotka olivat varmassa, vain minun tietämässäni piilopaikassa, ovat kadonneet samalla kuin kirjeenikin.'
"'Mutta vieläkin minulla on kertomista. Kun kuljin tämän talon luona olevan Konstantinuksen puutarhan läpi, luulin kuulevani pensastoista aseiden helinää ja miesten kuiskauksia. Minua ajetaan takaa. Pelastautukaa!'
"Salaliittolaiset riensivät ovelle.
"Vain Belisarius seisoi levollisena puheenjohtajan paikalla.
"'Rohkaiskaa mielenne', kehoitteli isäntä, 'ja ottakaa johtajastamme esimerkkiä'.
"Mutta samassa tuuban ääni kajahti talon portilta. Se oli merkkinä, että minun oli lähdettävä vakoilupaikaltani ja liityttävä isäntääni, joka keisarillisten keihäsmiesten ja kultakilpien etunenässä sekä yhdessä Bysantin prefektin ja palatsivartijaston arkontin Leon kanssa hyökkäsi taloon, jonka kaikkien ovien ja akkunain taa asetettiin vartijat.
"Komealta näytti hallitsijani", huudahti Syphax innostuneena, "kun hän hyökkäsi huoneeseen punertava soihtu vasemmassa ja miekka oikeassa kädessään purppuranpunaisen kypärätöyhdön hulmutessa ilmassa. Samanlaiselta varmaankin tulenhaltija näyttää, kun se Afrikassa syöksyy ylös palavasta vuoresta.
"Vedin miekkani esille ja astuin hänen vasemmalle puolelleen kilveksi.
"Hän oli määrännyt, että minun oli heti tehtävä nuori Anicius vaarattomaksi.
"'Kuolema jokaiselle, joka vastustaa', huusi Cethegus, 'Justinianuksen nimessä'.
"Hänen miekkansa oli aivan punainen verestä, sillä hän oli omin käsin auttanut niiden henkivartijain teurastamisessa, jotka Belisarius oli asettanut puiston portille.
"'Antautukaa', huusi hän pelästyneille salaliittolaisille. 'Sinä, palatsin arkontti, vangitset kaikki läsnäolijat. Ymmärrätkö? Kaikki.'
"'Onko se mahdollista? Katala petturi', huusi nuori Anicius ja hyökkäsi miekka ojolla herraani vastaan.
"'Niin, tuossa on purppurainen kypärätöyhtö. Kuolema veljeni murhaajalle.'
"Mutta hän vaipui pahasti haavoittuneena jalkojemme juureen. Vedin miekkani hänen rinnastaan ja riistin aseen Photiukselta, joka yksin vielä ajatteli vastarintaa.
"Muut antautuivat aivan kuin ukkosilman säikähdyttämät lampaat.
"'Hyvä, Syphax! Tutki hänen vaatteensa, jos sieltä löytyisi joitakin asiakirjoja.'
"'No, joko olet valmis, arkontti?'
"Arkontti oli neuvottomana pysähtynyt Belisariuksen eteen, joka levollisena seisoi paikallaan.
"'Kuinka', kysyi arkontti, 'onko magister militum —'
"'Minähän sanoin kaikki. Etkö sinä enää ymmärrä kreikankieltä.'
"'Sinähän näet — te kaikki näette — hän on salaliiton johtaja.
Hänellä on puheenjohtajan sauva, hän seisoo kunniapaikalla.'
"'Haa', huusi Belisarius, 'niinkö ovat asiat? Vartijat tänne. Auttakaa, henkivartijani Marcellus, Barbatio, Ardaburius!'
"'Kuolleet eivät kuule, magister militum.'
"'Antaudu vain! Keisarin nimessä! Tässä on hänen suuri sinettisormuksensa! Hän on nimittänyt minut täksi yöksi sijaiseksensa. Tuhat keihäsmiestä vartioi tätä taloa.'
"'Uskollisuus on hulluutta', huusi Belisarius, heitti pois miekkansa ja ojensi väkevät käsivartensa arkontille, joka pani ne kahleisiin.
"'Viekää kaikki vangit pois.'
"'Photius ja Belisarius viedään palatsiin Anastasiuksen torniin, erilleen toisistaan.'
"'Minä riennän keisarin luo, vien hänelle takaisin sormuksensa ja tämän miekan', — hän nosti Belisariuksen miekan maasta — 'ja ilmoitan hänelle, että hän voi nukkua rauhassa.'
"'Salaliitto on tehty vaarattomaksi. Valtakunta on pelastettu.'
"Heti seuraavana aamuna alkoi oikeudenkäynti tässä jutussa. Useita todistajia kuulusteltiin, muun muassa minuakin.
"Minä vannoin, että olin nähnyt Belisariusta tervehdittävän salaliiton johtajana.
"Vahataulun olin itse hakenut käsiini Photiuksen taskuista.
"Belisarius pyysi todistajikseen henkivartijansa, mutta ne olivat kaikki kuolleet.
"Piinapenkissä Photius ja muut vangitut tunnustivat, että Belisarius oli lopuksi taipunut salaliiton johtajaksi.
"Antoninaa vartioitiin tarkasti punaisessa talossa.
"Keisarinna kieltäytyi päästämästä häntä puheilleen.
"Hyvin raskauttavana seikkana sekä häntä itseään että Belisariusta vastaan oli se, että keisarinnan vakoojat vannoivat nähneensä nuoren Aniciuksen, jonka luota oli löydetty ja vain väkivaltaa käyttämällä saatu salaliittolaisten aseet ja asiakirjat, useiden viikkojen aikana melkein joka yö hiipineen Belisariuksen taloon. Tämän Anicius itse, Antonina ja Belisarius kielsivät kivenkovaan. Kun tämä sittenkin voitiin sitovasti todistaa, suututti heidän kieltämisensä tuomareita.
"Sain heti Belisariuksen vangitsemisen jälkeen isännältäni toimeksi mennä Antoninalle ilmoittamaan, että isäntäni oli mitä suurimmassa määrässä hämmästynyt tavatessaan Belisariuksen salaliittolaisten todellisena johtajana ja löytäessään Aniciuksen kirjeiden joukossa useita, joissa ei yksistään puhuttu vihasta.
"Kuullessaan nämä sanat, joita itsekään en ymmärtänyt, tuo kaunis rouva pyörtyi.
"Lähdimme Bysantista ennenkuin Belisariuksen tuomio julistettiin. Photius ja useimmat muut salaliittolaisista olivat jo tuomitut kuolemaan, kun lähdimme keisarillisen laivaston mukana Epidamnukseen, missä isäntäni sotatribuunit ja palkkasoturit sekä voimakas, alkuaan persialaissotaa varten aiottu keisarillinen sotajoukko odottivat meitä.
"Isännälleni oli nimittäin annettu vasta perustettu sotilasarvo magister militum per Italiam ja hänet oli nimitetty 'ensimmäisen sotajoukon' päälliköksi.
"Toisen tuo prinssi Areobindos jälkeen päin saatuaan suoritetuksi helpon tehtävänsä, jona on muutamien Epiruksessa olevien goottivartiostojen voittaminen viisinkertaisella ylivoimalla sekä muutamien saarien valloittaminen. Se on pian tehty."
"Minkä rangaistuksen luultiin Belisariusta uhkaavan? En olisi koskaan luullut, että tuo mies —"
"Hänet tuomitaan varmasti kuolemaan, sillä todistukset ovat siksi sitovat.
"Yleensä ollaan epätietoisia, voittaako sitten keisarin vanha armo vai uusi viha.
"Mahdollisesti hän lieventää kuolemanrangaistuksen sokaisemiseksi ja maanpakoon ajamiseksi.
"Belisariuksen tuhosi, sanoo isäntäni, uppiniskainen valehteleminen.
"Eikä ole nyt häntä auttamassa ystävänsä Prokopiuskaan, joka on nykyään tutkimassa keisarin rakennuksia Aasian puolella.
"Cethegus toimitti sotajoukon laivoihin viennin Epidamnuksessa niin salaperäisesti, etteivät tyhmät gootit, jotka olivat Anconan luona, siitä mitään tietäneet.
"He luottivat aselepoon ja odottivat pikaista rauhantekoa.
"Laivaston varustamisen tekosyyksi mainittiin keisarin saarien suojeleminen Thulemaasta saapuneiden laivojen ryöstöltä.
"Eräänä yönä herrani hyökkäsi goottien laivaston kimppuun, jonka miehistö oli nukkumassa maalla ja valtasi, poltti tai upotti yli neljäsataa laivaa melkein ilman verenvuodatusta.
"Kuule — herrani tulee — minä tunnen hänen askeleensa — niin kulkee vain Auraan jalopeura kotimaassani."