KAHDESKYMMENESENSIMMÄINEN LUKU.
"Terve tuloa, Licinius, Italiaan ja voittoon", huudahti Cethegus tullessaan.
"Missä longobardit ovat?"
"Terve, laivaston hävittäjä", vastasi tribuuni.
"Longobardeja tulee kaksikymmentätuhatta."
"Liian paljon", sanoi Cethegus totisena.
"Toivoin saavani seitsemäntuhatta — en tiedä, mistä saan rahaa niin suurelle joukolle.
"Sillä tahdon palkata ne omaani enkä keisarin laskuun."
Ilosta loistavin silmin nuori ritari sanoi:
"Toivoakseni olet tyytyväinen minuun, magister militum.
"Longobardit tulevat Italiaan ilmaiseksi."
"Ilmaiseksiko? Ja niin paljon!"
"Niin, heidän kuninkaansa Audoinin poika — Alboin on hänen nimensä, jota germaanien sankarilaulajat ylistävät, ja Oenuksen luona asuviin bajuvareihin ja Visurgiksen luona asuviin saksoneihin saakka. — Hän on erittäin urhoollinen ja germaaniksi tavattoman viisas nuorukainen."
"Olen kuullut hänestä, hän on ollut Narseksen palveluksessa", sanoi
Cethegus epäluuloisena.
"Tämä rohkea ja viekas barbaari oli viime vuonna hiipinyt Italiaan hevoskauppiaana ja kulkenut ristiin rastiin koko maan Roomaan ja Napoliin saakka, tutkinut tiet ja goottien varustukset.
"Hän olisi viipynyt kauemminkin, jollei sama gootti, joka tappoi veljeni —"
"Musta Tejako?"
"Sama mies — olisi ruvennut epäilemään häntä ja uhannut ottaa kiinni vakoojana. Silloin Alboin pakeni takaisin Pannoniaan. Mutta hän otti mukaansa viiniä ja maamme ihania hedelmiä ja näytti niitä isälleen ja kansalleen. Siitä lähtien longobardit ovat halunneet päästä tähän ihmemaahan. Alboin luopuu palkasta ja pyytää vain osakseen sotasaaliin, jonka longobardit hankkivat täällä. Nämä pitkäparrat ovat komeita barbaareita, paljon raaempia ja julmempia kuin gootit."
"'Niin', vastasi Alboin, kun hänelle tästä mainitsin, 'meillä on olemassa sananparsi: gootti on hirvi, longobardi susi.'
"Hänellä on pikarina taistelussa tappamansa gepidikuninkaan pääkallo.
"Tulet iloiseksi nähdessäsi hänet ja hänen ratsumiehensä — ne ovat paljon arvokkaammat kuin isaurilaiset ja abasgit."
"Kiitoksia innostasi", sanoi Cethegus miettien, "se on liian suuri.
"Niitä on liian paljon."
"Alboin ei suostunut pienempään määrään. Hän sanoi: 'sudet juoksevat parvissa'."
"No", tuumi Cethegus, "kahden keisarillisen sotajoukon ja Italian etunenässä kykenen kai pitämään tuon petokarjan kurissa. Eivät kai he mene goottien puolelle?"
"Eivät, päällikköni. Noiden molempien kansojen välillä vallitsee monisatavuotinen viha. Uskomattomasta syystä, niin germaanien tapaisesta. Harmaassa muinaisuudessa eräs longobardikuningatar oli murhauttanut goottiruhtinaan tai päin vastoin — kukapa niitä jaksaa niin tarkoin muistaa — ja siitä alkaen on suvusta sukuun pidetty kunnia-asiana murhata ja vihata toisiaan.
"'Me olemme goottien haudankaivajat ja perilliset', sanoi Alboin minulle."
"Hyvä on. Perikööt vain onnettomuuden", sanoi Cethegus uhkaavasti, "sillä muuta eivät gootit voi jättää perinnökseen. He kuolevat vieraina Italiassa.
"Ja milloin nämä Pannonian sudet tulevat? Minä tarvitsisin heitä heti."
"Sitä ei Alboin voinut tarkoin määrätä.
"He ovat tehneet vielä villimpien avarien kanssa liiton, jonka päämääränä on gepidien kansan täydellinen tuho ja heidän maansa jakaminen."
"Julma, vaarallinen suku", sanoi Cethegus päätään pudistaen.
"Susi ja korppikotka metsästävät yhdessä ja jakavat saaliin", sanoi Alboinkin nauraen. — "Kun tuo työ on tehty, tulen Dravuksen, Savuksen ja Sontiuksen yli Venetsiaan. Tunnen sen tien."
"Hän tuntee sen niin hyvin", virkkoi Cethegus puoleksi itsekseen, "ettei tätä sudenpoikasta enää uskalla laskea pois Italiasta.
"Licinius, minä tarvitsen nopeasti apuväkeä.
"Alku oli hyvä, mutta nyt on tullut pysähdys.
"Italialaiset eivät, häpeä sanoakin, ryhdy kapinaan, vaan pitävät barbaarien puolta", sanoi hän vihaisesti, "samoista syistä kuin ystäväni Balbus, joka söi itsensä kuoliaaksi.
"Goottikuningas rientää Roomasta vahvan sotajoukon seuraamana kostamaan laivastonsa puolesta.
"Minä tunnen hänet. Hän hyökkää.
"Olen lähettänyt sanansaattajan toisensa perästä Areobindoksen luo, joka on todellinen näkinkenkäprinssi, pyytämään, että hän heti toisi toisen sotajoukon avukseni ja sallisi Epiruksessa hajallaan olevien goottien toistaiseksi olla omilla hoteillaan.
"Mutta Areobindosta ei kuulu.
"Enkä voi bysanttilaisten avulla voittaa Totilaa avoimella kentällä, sillä ylivoima on hänen puolellaan."
"Entä Ravenna? Voiko se pitää puoliaan, jollei se saa apua?"
"Ravenna on vapautettu.
"Goottien laivaston hävittämisen jälkeen lähetin navarkki Justinuksen kolmenkymmenen kolmisoudun päällikkönä Classiksen satamaan. Ne tunkeutuivat piiritysjoukon läpi ja veivät kaupunkiin ruokavaroja.
"Muutamia päiviä sitten sain tietää, että Hildebrand-vanhus oli lopettanut piirityksen maan puoleltakin ja kulkenut pikamarssissa muutamiin tuhansiin nousevan joukkonsa kanssa Florentiaan ja Perusiaan.
"Syyksi sanottiin se, — mutta se on aivan sula mahdottomuus — että äärettömän suuri keisarillinen sotajoukko on tulossa rientomarssissa maata myöten Dalmatiasta ja Salonasta Venetsian kautta Ravennaan.
"Jospa se olisi totta.
"Valitettavasti tiedän hyvin, että 'toinen sotajoukko', joka muuten on pienempi kuin minun joukkoni, ei ole Dalmatiassa eikä Salonassa, joka kaupunki on goottien eikä keisarin hallussa, vaan kokoutuu äärettömän hitaasti Epidamnuksen tienoilla.
"Sillä prinssi Areobindos, jota ei voi nopeudesta syyttää, poimii mieluummin helppoja laakereita Epiruksessa.
"Ja kaunis suosijattaresi, Licinius, keisarinna on minulle suosiollinen, mutta hän ei tahdo enemmän kuin 'roomalaisten' keisarikaan, että minä voittaisin kovin nopeasti.
"Minun täytyy siis odottaa näkinkenkäprinssiä.
"Senogallian luo en tahtonut pysähtyä.
"Mieleni paloi Roomaan.
"Siellä ei ollut varustuksiakaan ylivoiman vastustamista varten.
"Tämän erinomaisen aseman Setiumin, Capraen ja Taginaen luona valitsin jo vuosia sitten.
"Ja minä riensin nopeasti.
"Mutta en tarpeeksi nopeasti.
"Setiumiin ehdin ensin.
"Mutta en Capraehen enkä Taginaehen, jotka ovat välttämättömät sen suojaamiseksi.
"Taginae on asemani avain. — Ilman Capraeta ja Taginaeta on leirini linnoitus, jossa on vallit, mutta ei hautoja. Capraen ja Taginaen seudun kolme pikku jokea ovat luonnollisia hautoja.
"Heti Setiumiin saavuttuani lähdin itse saraseenilaisten ratsumiesten kanssa Taginaehen — mutta liian myöhään.
"Kreivi Teja — hän lienee rientänyt tänne Roomasta myrskytuulen siivillä — kreivi Teja oli saapunut hiukan ennen minua Taginaehen lentävän joukkonsa johtajana. Vaikka saraseeneja oli seitsemän kolmea vastaan, karkoittivat kirveillä varustetut goottilaiset ratsumiehet heidät takaisin. Kun hän oli halkaissut saraseenikuninkaan Abochabarus nuoremman kirveellään turbaanista vyötäisiin saakka, ei saraseeneja enää voinut mikään pidättää. Huutaen he käänsivät hevosensa ja ratsastivat pakoon vieden minut mukanaan.
"Tänään koetin tutkia Taginaen varusväen vahvuutta — sillä tahtoisin kukistaa tuon vihatun miehen ennen goottien pääjoukon saapumista — mutta en enää päässyt Capraesta eteenpäin.
"Barbaarikuningas kuuluu olevan tulossa — takajoukkoa johtaa herttua
Guntaris.
"Mutta missä viipyy, milloin tulee 'toinen sotajoukkoni?'"