YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
"Siis: Olemme kotoisin Thulemaasta, kuten runoilijat sitä nimittävät, eli Götanmaasta, kuten itse sanomme.
"Sillä Thulemaa on sellainen maa, jossa emme asu, jossa ainoastaan, yhä kauemmaksi jäävuoriin päin, asuu muita ihmisiä.
"Valtakuntamme ulottuu auringon nousuun päin mereen ja saareemme
Gotlandiin.
"Auringon laskuun päin se ulottuu Halliniin ja Skioldunga-lahteen.
"Keskiyön maahan päin Sveanmaahan.
"Keskipäivään päin Smålandiin, Skåneen ja tanskalaisten saariin.
"Kuninkaana on isäni Frode, jota Odin rakastaa.
"Hän on paljon viisaampi kuin minä.
"Mutta hän on kruunauttanut minut kanssakuninkaakseen Kung-Salan pyhillä kivillä, sillä hän on jo heti sadan vuoden vanha ja sokea.
"Meidän saleissamme kertovat vielä laulajamme vaellustarinaa, kuinka te gootit amaliruhtinainenne ja balteinenne olitte alkujaan veljiämme, ja kuinka te erehdyksestä jouduitte vaeltamaan yhä enemmän etelään. Te seurasitte haikaran lentoa Kaukasus-vuorelta, me taas seurasimme suden juoksua."
"Jos niin on ollut, niin pidän haikaraa parempana oppaana", vastasi
Totila.
"Siltä se saattaa sinusta vielä nyt näyttää, täällä komeassa simasalissa", sanoi kuningas Harald totisena.
"Mutta viisas isäni Frode on toista mieltä.
"Miten lieneekään — en tosin siihen oikein luota, sillä silloin ymmärtäisimme paremmin toistemme puheen — mutta me ainakin kunnioitamme vanhaa veriyhteytta ja pidämme sen uskollisesti pyhänä.
"Ja kauan aikaa saapuikin vain iloisia, ylpeitä suurimman maineen sanomia lämpimästä goottimaastanne kaukaiseen maahamme. Ja isäni ja kuninkaanne Thidrekr, jota laulajamme ja harpunsoittajamme ylistävät, vaihtoivat keskenään lahjoja ja tervehdyksiä merenpihkavirolaisten välityksellä, jotka asuvat meistä itään päin. Nämä veivät sanomamme vendein luo Wyzlan varsille, nämä longobardeille Tisian varsille, nämä heruleille Dravuksen luona ja viime mainitut Savian kautta Salonaan ja Ravennaan."
"Sinä tunnet hyvin maat ja tiet", tuumi Totila.
"Merenkulkijan on ne tunnettava.
"Muuten hän ei pääse eteenpäin.
"Ja usein ei takaisinkaan.
"Kauan aikaa tuli teiltä vain onnen ja loiston sanomia meille.
"Mutta kerran ja sitten yhä useammin saapui luoksemme kauppiaita, — jotka ostavat meiltä turkiksia, haahkanuntuvaa ja merenpihkaa viedäkseen ne friiseille, sakseille ja frankeille, ja myyvät meille taideteoksia sekä kultaa ja hopeaa — tuoden yhä surullisempia sanomia teidän maastanne.
"Kuningas Thidrekr oli kuollut ja hänen mentyään oli valtakuntanne saanut kovia kokea. Kuulimme kertomuksia huonosta sotaonnesta, petoksesta, kuninkaan murhasta, goottien sodasta gootteja vastaan ja Kreikanmaan petollisten ruhtinaiden menettelystä.
"Kerrottiin, että useat tuhannet teistä ovat lyöneet päänsä mäsäksi oman Rooman linnanne muureja vastaan, jotka kuitenkaan eivät olleet teidän hallussanne. Siellä hallitsi mies kuin Asator ja toinen vielä pahempi kuin pahanilkinen Loki.
"Ja me tiedustelimme, oliko kukaan niistä kuninkaista ja ruhtinaista, jotka olivat kerjänneet Ravennan Thidrekrin suosiota, antanut teille minkäänlaista apua.
"Mutta silloin frankkilainen kauppias, joka isäni salissa tarjoili hienoa Vahalassa kudottua kangasta halvalla, nauroi ja virkkoi:
"'Kun onni pettää, pettää uskollisuuskin. Kaikki ovat luopuneet kovaonnisista goottisankareista, länsigootit ja burgundit, herulit ja tyyringit ja ennen kaikkea me frankit.'
"'Sillä me olemme viisaampia kuin muut.'
"Silloin isäni, kuningas Frode heitti vihoissaan sauvansa maahan ja huusi:
"'Missä on väkevä poikani Harald?'
"'Tässä isä', vastasin tarttuen hänen käteensä.
"'Oletko kuullut', kysyi hän, 'nuo jutut etelän kuningasten uskottomuudesta?'
"'Sellaista ei saa laulaa eikä sanoa Götanmaan miehistä. Vaikka kaikki muut lienevätkin uskottomia Gardankin ja Ravennan gooteille, niin me olemme uskollisia ja autamme heitä hädässä.'
"'Tartu toimeen, väkevä Harald ja sinä, rohkea Haralda. Varustakaa sata lohikäärmelaivaa ja ottakaa ne täyteen miehiä ja aseita — kouraiskaa syvältä Kung-Salassa olevaa kuninkaan aarrettani, älkää säälikö koottuja kultarenkaita — ja lähtekää Odinin tuulella merelle.'
"'Konghallasta ensin saaritanskalaisten ja juuttien ohi länteen päin, sitten pitkin friisien ja frankkien rannikoita kapean meren läpi.'
"'Purjehtikaa sieltä edelleen sveevien valtakunnan ympäri vuorimaahan, jota kutsutaan Asturiaksi ja siitä länsigoottien valtakunnan ohi etelään. Kulkekaa sitten suuren meren salmen läpi, johon Asator ja Odin ovat asettaneet kaksi patsasta.'
"'Silloin olette saapuneet Midilgardmerelle, missä on lukemattomia saaria alinomaa viheriöivine pensaineen ja puineen, joiden lomista loistavat valkoiset korkeiden, pyöreiden kivipölkkyjen varassa olevat marmorihallit.'
"'Ryöstäkää noita saaria. Ne kuuluvat Kreikanmaan viekkaille ruhtinaille.'
"'Menkää sitten Rooman linnaan tai Ravennaan ja auttakaa Thidrekerin kansaa sen vihollisia vastaan ja taistelkaa heidän puolestaan maalla ja merellä ja auttakaa heitä uskollisesti siksi, kunnes he ovat voittaneet viimeisenkin vihollisensa.'
"'Mutta puhukaa sitten heille:'
"'Näin neuvoo teitä kuningas Frode, joka on pian nähnyt sata talvea ja useiden ruhtinasten ja kansojen nousevan, muita sitten taas katoavan. Hän on nähnyt etelämaatkin nuorena merenkulkijana.'
"'Näin neuvoo teitä kuningas Frode:'
"'Lähtekää etelämaasta, vaikka se onkin ihana.'
"'Te ette kestä sitä.'
"'Yhtä vähän kuin jäävuori, joka on ajautunut etelämereen.'
"'Sitä sulattavat alinomaa aurinko, ilma ja hiljaa syövyttävät aallot.'
"'Vaikka te olisitte kuinkakin mahtavat, niin te joudutte perikatoon ja teidän olemuksestanne ei jää sinne jälkeäkään.'
"'Parempi on elää köyhässä Pohjolassa, kuin kuolla rikkaassa etelässä.'
"Nouskaa lohikäärmelaivoihimme ja tehkää itsekin niitä. Kootkaa sitten koko kansanne, miehet, vaimot, lapset, rengit ja piiat, hevoset ja raavaseläimet, aseet ja kalleudet ja lähtekää tuosta kuumasta maasta, joka teidät muuten nielee. Lähtekää sieltä tiehenne ja tulkaa meidän luoksemme.'
"'Me asumme sitten yhdessä tai valloitamme suomalaisilta, vendeiltä ja virolaisilta niin paljon maata kuin te tarvitsette.'
"'Ja te pysytte elossa terveinä ja voimakkaina.'
"'Täällä etelässä kuihdutte ja palatte kuuman auringon paahteessa.'
"'Niin neuvoo teitä kuningas Frode, jota viisikymmentä vuotta sitten kutsuttiin viisaaksi.'
"Kun me saavuimme Midilgardin mereen, kuulimme merenkulkijoilta, että teidän hätänne oli poistanut uusi kuningas, jota kuvailtiin Baldur-jumalan tapaiseksi. Hän oli taas valloittanut Rooman linnan ja koko Gardarikin valtakunnan ja voitokkaasti käynyt ryöstöretkillä Kreikanmaalla.
"Ja me näemme nyt omin silmin, ettei meidän apuamme tarvita.
"Te vietätte ihanaa ja suloista elämää näissä simasaleissa. Kaikkialla on täällä runsaasti punaista kultaa ja valkoista kiveä.
"Mutta sittenkin toistan isäni sanat ja neuvon. Totelkaa sitä, sillä hän on viisas. Jokainen joka on halveksinut kuningas Froden neuvoa, on saanut sitä katua."
Kuningas Totila pudisti vain hymyillen päätään ja vastasi:
"Me kiitämme sydämestämme kuningas Frodea ja teitä jalosta, harvinaisesta uskollisuudesta.
"Unohtumattomana säilyy goottien lauluissa tuo Pohjolan sankarien veljellinen uskollisuus.
"Mutta, kuningas Harald, seuraa minua ja katsele hiukan ympärillesi —."
Hän nousi seisomaan, tarttui vieraansa käteen ja vei hänet teltan ovelle työntäen oviverhot syrjään. Siinä heidän silmiensä edessä välkkyi virta ja kaupunki laskevan auringon hohteessa.
"Katso tuota maata, jonka taivas, maa ja taide ovat vertaa vailla.
"Katso tuota Tiber-virtaa, joka nyt on mustanaan onnellisia, juhlivia, kauniita ihmisiä. Katso noita laakeri- ja myrttilehtoja, katso pylväspalatseja, jotka ilta-auringon hohteessa näkyvät Roomasta, katso noiden portaiden korkeita marmorikuvapatsaita.
"Sano sitten itse, luopuisitko sinä tästä maasta, jos se olisi omasi? Vaihtaisitko tämän ihanuuden Pohjolan petäjiin ja kuusiin, sen hyiseen kevääseen, sen savun mustuttamiin hirsimajoihin ja sen sumuisiin nummiin?"
"Sen tekisin, kautta Torin vasaran.
"Täällä on tosin hyvä ryöstää, mässätä ja hankkia voittoja, mutta täältä on nopeasti purjehdittava voittosaaliin kera kotiin.
"Te olette joutuneet tänne, kuten vesipisara kuumalle raudalle.
"Ja jos kerran me Odinin pojat hallitsemme etelämaata, niin täytyy täällä olijoiden saada tukea muilta Odinin pojilta.
"Mutta te — te olette muuttuneet aivan toisenlaisiksi kuin me.
"Teidän isoisänne, teidän isänne ja te itsekin olette menneet naimisiin italialaisten kanssa. Jos sitä edelleen jatkuu, muututte te muutamissa sukupolvissa italialaisiksi. Te olette jo nytkin pienempiä kuin me, teillä on jo tummempi iho, silmät ja tukka kuin meillä. Ainakin hyvin usealla.
"Minä ikävöin tästä kuumasta, veltostuttavasta ilmasta pohjoistuulen pakinoille, joka suhisten kulkee metsiemme ja aaltojemme yli.
"Niin, minä kaipaan savun mustuttamaan hirsihalliinkin, missä jumal-runoja on poltettu seinähirsiin ja runoilijain harput riippuvat puukeihäissä ja pyhä takkavalkea aina vieraanvaraisesti leimuaa.
"Minä ikävöin takaisin Pohjolaamme — sillä se on meidän kotimme."
"Salli sitten meidänkin rakastaa kotiamme, tätä Italian maata."
"Se ei ole teidän kotinne, vaan kenties hautanne.
"Te olette vieraita täällä ja vieraina pysyttekin.
"Tai menetätte kansallisuutenne.
"Mutta Odinin poikina te ette pysy tässä maassa."
"Veljeni Harald", vastasi Totila hymyillen, "salli meidän ainakin koettaa.
"Totta on, että olemme muuttuneet näiden kahden miespolven aikana, jotka kansamme on asunut laakerien alla.
"Mutta olemmeko huonontuneet?
"Täytyykö välttämättömästi olla puettu karhunnahkaan ollakseen sankari?
"Täytyykö ryöstää kultaisia jumalankuvia ja lyödä säpäleiksi marmoripatsaita? Eikö niistä voi muutenkin nauttia?
"Täytyykö olla barbaari tai italialainen?
"Emmekö voi säilyttää germaanien hyveitä, luopua heidän vioistaan ja omaksua italialaisten hyveet ilman heidän vikojaan?"
Mutta Harald pudisti päätään.
"Minua ilahduttaa, jos onnistutte.
"Mutta en sitä usko.
"Kasvi omistaa sen maan ja sen taivaan tavat, jonka alla se kasvaa.
"Enkä tahtoisi muuttua sillä tavalla, vaikka koe onnistuisikin minulle ja kansalleni.
"Minusta ovat meidän vikamme paremmat kuin italialaisten hyveet — jos heillä niitä ollenkaan onkaan."
Totilan mieleen välähtivät samanlaatuiset sanat, jotka hän itse oli aikoinaan sanonut Juliukselle.
"Pohjolasta lähtee kaikki voima — Pohjolan kansoille kuuluu maailma."
"Sano se heille lempilaulusi sanoilla", virkkoi hänen sisarensa.
Hän ojensi veljelleen harpun. Harald soitti ja lauloi tavuriimirunon, jonka Adalgot tulkitsi Valerialle seuraavasti:
"Tor seisoi keskiyön päässä maailmaa. Hän heitti raskaan sotakirveensä ja lausui: Niin laajalle kuin suhiseva vasarani putoo, ovat maat ja meret minun omaisuuttani.
"Ja vasara lensi hänen kädestään, lensi yli kaiken maan ja putosi kaukaisimman etelän ääreen. Kaikki tämä tuli hänen omaisuudekseen.
"Siitä alkaen on germaaneilla ollut oikeus aseella maata valloittaa. Me olemme vasara-jumalan sukua ja tahdomme hänen perintönsä valloittaa."
Goottilaiset kuulijat kiittivät äänekkäin suosionosoituksin kuninkaallista laulajaa, joka näytti voivan toteuttaa ylpeän laulunsa.
Harald tyhjensi vielä kerran syvän kultapikarin.
Sitten hän huudahti:
"Nyt lähdemme, pikku sisareni Haralda, nyt lähdemme, te muutkin toverini.
"Meidän on oltava Midgardkäärmeen kannella ennen kuun nousua.
"Pitkäaikainen ystävyys — äkillinen lähtö, sellainen on Pohjolan tapa."
Totila tarttui vieraansa käsivarteen.
"Onko todella niin kiire?
"Pelkäätkö sinäkin muuttuvasi?
"Jää vielä tänne. Eihän teillä niin kiirettä ole. Ja hyvää sinä vain viipymiselläsi saat aikaan."
"Olet oikeassa, roomalaisten kuningas", virkkoi jättiläinen nauraen, "ja kautta Torin vasaran, kunnia-asianani sen pidän.
"Meidän täytyy lähteä.
"Meillä on täällä kuningas Froden käskyn mukaan kolme asiaa toimitettavana.
"Autettava teitä taistelussa.
"Mutta te ette tarvitse apuamme.
"Vai tarvitsetteko vielä meitä? Jäämmekö tänne odottamaan uutta taistelua?"
"Ette", sanoi Totila hymyillen. "Me odotamme parhaillaan rauhantekoa emmekä uutta taistelua.
"Ja jos vielä sota syttyisikin — niin pitäisikö minun myöntää, veli
Harald, että me gootit olemme liian heikot pitääksemme Italiaa yksin
hallussamme? Emmekö ole voittaneet vihollisiamme ilman kenenkään apua?
Emmekö me gootit enää jaksaisi yksin voittaa heitä uudestaan?"
"Sen kyllä uskon", vastasi Harald.
"Toinen tehtävämme oli tuoda teidät mukanamme Pohjolaan.
"Siihen ette suostu.
"Ja kolmanneksi käskettiin meitä hävittämään Kreikanmaan keisarin saaria.
"Se on erittäin hauskaa työtä, josta emme ole vielä saaneet tarpeeksemme. Tulkaa mukaan auttamaan meitä ja samalla kostamaan."
"Ei, kuninkaan sana on pyhä. Meillä on vielä kuukausi aselepoa.
"Kuule, Harald ystäväni.
"Älä vain erehdy ja sekoita meidän saariamme keisarin saariin.
"Minusta olisi ikävää —"
"Älä ole huolissasi", vastasi Harald hymyillen.
"Me olemme huomanneet erotuksen.
"Teidän satamanne ja rannikkonne ovat hyvin vartioidut.
"Siellä täällä on rannoilla korkeita hirsipuita, joihin kiinnitetyissä tauluissa on latinankielinen kirjoitus. Panormuksen merikreivi selitti meille sen sisällyksen seuraavasti:
"'Maarosvot hirtetään, merirosvot hukutetaan. Se on rosvojen osa
Totilan valtakunnassa.'
"Silloin merimieheni saivat huomattavan vastenmielisyyden hirsipuihisi, tauluihisi ja määräyksiisi.
"Voi hyvin goottien roomalaiskuningas. Olkoon onnesi pitkäaikainen. Voi hyvin sinäkin, tumma kuningatar.
"Hyvästi, kaikki sankarit. Valhallassa tavataan, jollei aikaisemmin."
Jättäen nopeasti jäähyväiset pohjoismaalaiset lähtivät tiehensä.
Haralda heitti haukkansa ilmaan.
"Lennä edellä laivaan, Snotr!"
Nuolen nopeana viisas lintu lähti lentoon suunnaten kulkunsa Portusta kohti.
Kuningas ja Valeria saattoivat vieraita viimeisen edelliselle portaalle saakka, missä vielä vaihdettiin viimeiset kädenpuristukset.
Pohjolan neitonen loi vielä kerran silmänsä kuninkaaseen.
Harald huomasi sen ja kuiskasi, kun he olivat jääneet kahden kesken:
"Pikku sisareni, sinun tähtesi lähdin juhlista niin pian.
"Älä sure tuota kaunista kuningasta.
"Sinä tiedät, että olen perinyt isäni kyvyn tuntea kuolemaan merkityt miehet.
"Minä sanon sinulle. Tuon kuninkaan päivänpaisteisilla kulmilla oli kuoleman merkki.
"Hän ei enää näe kuun vaihdetta."
Uljaan, sotaisan neitosen silmiin kohosi kyyneleitä.
Kreivi Teja, herttua Guntaris ja herttua Adalgot saattoivat vieraita rantaan saakka ja odottivat siellä, kunnes venheet laskivat vesille.
Totisena Teja katseli vieraiden jälkeen.
"Niin, kuningas Frode on viisas", sanoi hän.
"Mutta usein on hulluus paljon suloisempaa kuin totuus ja viisaus.
"Ja suurenmoisempaa.
"Mene edellä takaisin telttaan, herttua Guntaris.
"Minä näen kuninkaan sanansaattajalaivan rientävän jokea ylös.
"Odotan sen tietoja."
"Minä jään luoksesi, opettajani", lausui Adalgot huolissaan. "Sinä olet peloittavan totisen näköinen. Mikä sinulla on?"
"Aavistus, Adalgot", vastasi Teja laskien kätensä nuorukaisen kaulalle.
"Katso, miten nopeasti aurinko laskeutuu.
"Minua puistattaa.
"Menkäämme sanansaattajalaivaa vastaan. Se laskee maihin alapuolellamme, tuonne vanhojen, luhistuneiden marmoripatsaiden luo."
Totila ja Valeria olivat sillä välin saapuneet takaisin telttaan.
"Koskivatko muukalaisen sanat sinuun, rakkaani", kysyi Valeria huolissaan.
"Se oli hyvin vakavaa — Guntaris ja Teja ovat minulle selittäneet sen."
Totila kohotti nopeasti päänsä, jonka hän oli ajatuksissaan taivuttanut.
"Ei, Valeria, se ei ole säikyttänyt minua.
"Olen ottanut hartioilleni suuren Teoderikin suuren työn.
"Tahdon elää ja kuolla nuoruuden-unelmani, ihannevaltakuntani puolesta.
"Tule! — Missä viipyy juomanlaskijani Adalgot?
"Tule! — maistakaamme vielä kerran pikarista, Valeria. — Juokaamme goottivaltakunnan onneksi."
Hän kohotti pikarinsa.
Mutta hän ei ehtinyt vielä viedä sitä huulilleen, kun hän näki Adalgotin juoksevan huutaen portaita ylös ja Tejan seuraavan hänen kantapäillään.
"Kuningas Totila", huusi Adalgot hengästyneenä, "valmistaudu kuulemaan kamalia sanomia, rohkaise —"
Totila laski pikarin pöydälle ja kysyi kalveten:
"Mitä on tapahtunut?"
"Sanansaattajalaivasi on tuonut tietoja Anconasta.
"Keisari on rikkonut aselevon — hän on —"
Samassa oli Tejakin perillä. Hänen pitkä, musta tukkansa liehui tuulessa. — Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja hänen silmistään hehkui kamala tuli:
"Toimeen, kuningas Totila", huusi hän. "Heitä seppele päästäsi ja ota kypärä sijaan.
"Senogallian kohdalla lähellä Anconaa keisarillinen laivasto on hyökännyt meidän laivastomme kimppuun, joka luottaen aselepoon ei ollut mitenkään varustautunut.
"Meillä ei ole enää laivastoa.
"Neljästäsadastaseitsemästäkymmenestä laivastamme on vain yksitoista pelastunut.
"Suuri sotajoukko on laskenut maihin.
"Päällikkönä on — prefekti Cethegus."