SEITSEMÄS LUKU.
Muutamia päiviä sen jälkeen kuin Cethegus oli asettunut palkkasotureineen valitsemaansa asemaan Narseksen vasemmalle siivelle, saapui tieto Hadrianuksen haudan valloittamisesta.
Koko Rooma oli siis taas roomalaisten hallussa. Roomassa ei ollut enää ainoatakaan goottia — eikä bysanttilaista, lisäsi Cethegus ajatuksissaan.
Jos hän nyt saisi isaurilaisensa tribuunien johdolla kaupunkiin, olisi hänen asemansa Narsesta vastaan vielä edullisempi kuin aikoinaan Belisariusta vastaan, jonka hallussa oli osa kaupunkia.
Eräs sanansaattajista, jotka toivat tämän tiedon, antoi panttivankina säilytetylle Aulukselle kirjeen Mocer-veljeksiltä. Kirje oli näin kuuluva: "Morsian on toipunut pitkästä sairaudestaan. Jos sulhanen vain joutuu, niin häät voidaan pitää ensi Iduksena. Tule, Aulus!"
Tämä oli sovittu merkki.
Cethegus ilmoitti asian roomalaisille ritareille.
"Hyvä on", sanoi Licinius päättäväisenä, "sittenhän voin hankkia muistomerkin sille paikalle, missä veljeni kaatui Rooman ja Cetheguksen puolesta."
"Niin, roomalaisten oikeus Roomaan on jääväämätön", lisäsi Salvius
Julianus.
"Pidä vain huoli siitä, ettei aikakautemme suurin rampa saa tietää lähtöämme, ennenkuin olemme siksi kaukana, ettei hän saa enää meitä kiinni. Meidän kai on lähdettävä salaa."
"Ei, se on mahdotonta", sanoi Cethegus. "Olen huomannut, että tuo sankareista varovaisin on asettanut etuvartioita paljon ulommas meidän asemiamme — longobardilaisia sutosiaan, joita hän tukkii joka paikkaan. Meidän etuvartijamme ovat hänen etuvartijapiirinsä sisäpuolella.
"Vastoin hänen tahtoaan emme voi lähteä.
"On paljon viisaampaa keskustella asiasta julkisesti hänen kanssaan.
"Hän voi estää lähtömme, jos hän tahtoo.
"Mutta hän myöntyy siihen — sen saatte nähdä. Ilmoitan hänelle päätökseni ja hän hyväksyy sen varmasti."
"Päällikkö, se on suurenmoista, mutta uskallettua."
"Se on ainoa mahdollisuus."
"Sinä olet, kuten aina, oikeassa, Cethegus", sanoi Salvius Julianus vähän aikaa mietittyään. "Väkivalta ja viekkaus ovat turhia. Jos hän suostuu, niin minä myönnän, että pelkoni —"
"Johtui valtiomies Narseksen arvostelemisesta liian suureksi.
"Suunnaton miesjoukko on säikähdyttänyt teitä, samoin Narseksen päällikkötaito, jota ei voi kyllin suureksi arvostella.
"Minä myönnän, että Taginaen luona näytti hyvin uhkaavalta. Mutta kun minä vielä elän, olivat nuo otaksumat — erehdyksiä.
"Minä lähetän teidät Narseksen luo esittämään pyyntöni. Te olette epäluuloiset. Tarkastakaa te häntä parhaanne mukaan.
"Menkää ja sanokaa hänelle, että roomalaiset haluavat laskea minut, kaupunkinsa prefektin, muuriensa sisälle jo ennen Tejan goottien lopullista kukistumista.
"Kysykää puolestani, salliiko hän minun heti lähteä isaurilaisineni Roomaan vai pitääkö hän sitä sopimuksemme rikkomisena. Vastoin hänen tahtoansa en lähde minä eivätkä isaurilaisetkaan."
Tribuunit lähtivät Narseksen luo ja Piso virkkoi heille teltasta lähtiessään matkaeväiksi: "Narseksen kainalosauva on tehnyt henkenne pitemmäksi aikaa käyttökelvottomaksi kuin paimenpojan sauva sormeni."
Kun kaikki olivat lähteneet, riensi Syphax herransa luo.
"Oi herrani", sanoi hän levottomana, "varo tuota sairasta miestä, jolla on rauhallinen, läpitunkeva katse.
"Minä kysyin taas viime yönä neuvoa käärmeoraakkelilta. Minä katkaisin jumalani päältään luoman nahkan kahteen osaan ja panin molemmat hiilille. Palanen 'Narses' eli paljon, paljon kauemmin kuin palanen 'Cethegus'.
"Ehkä saisin koettaa vielä kerran. — Sinä tiedät, että tällä tikarilla tehty naarmukin tappaisi hänet heti. — Mitä siitä, jos he seivästävätkin Syphaxin, Hiempsalin pojan.
"Viekkaus siinä ei auta. Pitkäpartojen ruhtinas nukkuu hänen teltassaan, vuode aivan oven edessä. Seitsemän sutosta nukkuu kynnyksellä. Herulit ovat ovenvartijoina. Olen käskysi mukaan tutkinut hänen elintapojaan joka päivä Helvillumista lähdettyämme. Telttaan tuskin kärpänenkään pääsee herulien ja longobardien huomaamatta.
"Mutta julkisesti, päivällä, hyppäys hänen kantotuoliinsa — ihohaava ja hän on neljännestunnissa vainaja."
"Ja jo aikaisemmin sekä Syphax, Hiempsalin poika — että Cethegus.
"Ei.
"Mutta kuule. Olen saanut selville, missä päällikkö pitää salaiset keskustelunsa Basiliskoksen ja Alboinin kanssa.
"Ei teltassa — leirissä on tuhansia korvia — vaan kylpiessään.
"Lääkärit ovat määränneet hänelle joka aamu mutakylpyä Bajaen lahdella. Häntä varten on mereen rakennettu kylpykoju, jonne pääsee vain venheellä.
"Basiliskos ja Alboin ovat ennen näitä kylpymatkoja niin tyhmiä ja tietämättömiä kuin konsaan — Basiliskos ja Alboin.
"Mutta kun he palaavat, ovat he aina täynnä Narseksen viisautta. He tietävät, mitä Bysantissa on tapahtunut ja paljon muutakin.
"Kylpykojun ympärillä on kaislikko. — Syphax, osaatko sinä sukeltaa?"
"Kyllä voin olla siksi kauan veden alla", sanoi Syphax jonkinlaisella ylpeydellä, "että vaikeasti pyydystettävä ja epäluuloinen krokotiili kotimaani virroissa luuli minua kaislikkoon heitetyksi gasellin raadoksi ja kauan katseltuaan aikoi käydä kimppuuni. Silloin työnsin veitseni sen vatsaan.
"Tuo pienisilmäinen Narses muistuttaa hiukan krokotiiliä. Saa nähdä, enkö petkuta häntäkin sukeltamistaidollani."
"Oivallista, pantterini maalla, sorsani vedessä."
"Minä syöksyn tuleenkin sinun vuoksesi, skorpiooni."
"Kuuntele Narseksen, Basiliskoksen ja Alboinin välistä keskustelua."
"Se sopii vallan mainiosti erääseen toiseenkin yritykseeni.
"Useampana päivänä peräkkäin eräs kalastaja, joka heittää aamuin illoin verkkonsa mereen eikä saa mitään, on antanut minulle kaikenlaisia merkkejä.
"Minä luulen, ettei hän välitä niin paljon kaloista kuin minusta.
"Mutta Alboinin pitkäpartaiset sudet ovat aina kintereilläni.
"Kenties saan sukellusmatkoillani tietää, mitä kalastajalla on asiaa."