29. PARIKSEN LOPPU.
Akhilleuksen ja Aiaan kuoleman jälkeen kokoontuivat akhaialaiset ruhtinaat keskustelemaan, mitä olisi tehtävä. Kauvan istuivat he neuvottomina, kunnes Kalkhas nousi ja selitti, että hänen mielestään tarvittiin Troian valloitukseen kaksi asiaa: ensiksikin apua Akhilleuksen pojalta Neoptolemokselta, joka oleskeli äitinsä luona Skyroksessa, ja toiseksi ne nuolet, jotka olivat Lemnos-saareen jätetyn Philokteteen mukana ja hänen omiaan. Sekä Neoptolemos että nuolet oli saatava välttämättä noudetuiksi, ja sen miehen, joka niitä lähtisi noutamaan, tulisi olla sekä rohkean että viisaan.
Matkalle Skyrokseen ilmoittautuivat heti Odysseus ja Diomedes. He saapuivat onnellisesti perille ja kohtasivat kuninkaallisen palatsin edustalla nuoren Neoptolemoksen, tekemässä aseharjoituksia, Huomattuaan vieraat juoksi hän heitä vastaan ja vei heidät äitinsä Deidameian ja äitinsä isän Lykomedeen luo. Odysseus kertoi Akhilleuksen kuolemasta, esitti sitten asiansa ja tarjoutui luovuttamaan Neoptolemokselle ne verrattomat aseet, jotka itse oli saanut Thetikseltä lahjaksi. Deidameia puhkesi itkuun, kun kuuli miehensä kaatuneen, ja varoitti Neoptolemosta lähtemästä koko kauheaan sotaan, josta ei ikinä tullut loppua. Lykomedeskin varoitteli tyttärensä poikaa, mutta ei tahtonut sentään suorastaan estää häntä. Nuorukainen itse paloi halusta loistaviin urotöihin, voittamaan yhtä mainehikasta nimeä, kuin oli ollut hänen isälläänkin. Hän syleili omaisiaan ja riensi laivaan. Suotuisalla tuulella nostivat he purjeet ja lyhyen ajan kuluttua ohjasi Odysseus laivansa lahteen Sigeionin niemen taa.
Ihmeekseen näkivät silloin sankarit, että kuuma taistelu oli parhaillaan käynnissä ja että laivaleiri oli suuressa vaarassa. Ja kun he olivat tulleet lähemmäksi rantaa, kuulivat he, että Mysian nuori kuningas Eurypylos, Telephoksen poika ja Priamoksen tyttärenpoika, oli saapunut suuren sotajoukon kanssa Troiaan.
Hän seisoi nyt joukkoineen vallihaudan luona, valmiina tunkeutumaan leiriin. Täynnä taisteluhalua juoksivat nyt kaikki kolme maalle. Odysseus vei heti Neoptolemoksen telttaansa ja antoi hänelle Akhilleuksen aseet. Nuorukainen pukeutui isänsä sotisopaan ja sieppasi käteensä Pelion-peitsen, jota ei sitä ennen kukaan ollut voinut heiluttaa. Sitten riensi hän Odysseuksen seurassa taistelevien myrmidonien luo. Vanha Phoinix syleili häntä kyynelsilmin eikä voinut kyllikseen ihannella hänen voimaansa ja kauneuttaan; oli niinkuin itse Akhilleus olisi noussut Hadeksesta, sanoi hän, Myrmidonit riemuitsivat, ja muutkin akhaialaiset olivat erittäin iloissaan nähdessään hänet. Ja Neoptolemos kävikin heti sellaisella uljuudella taisteluun, että voitollisten mysialaisten täytyi väistyä. Eurypylos jatkoi tosin taistelua iltaan saakka ja vielä seuraavana päivänäkin, mutta vihdoin kaatui hän Neoptolemoksen peitsestä, ja mysialainen sotajoukko hajaantui pakoon.
Kun tämä vaara oli torjuttu, tarjoutui Odysseus noutamaan Philokteteen nuolet. Tällä kertaa otti hän Neoptolemoksen mukaansa ja purjehti vuoriseen Lemnokseen. Siellä jätti hän väkensä laivaan ja lähestyi kahden kesken Neoptolemoksen kanssa varovaisesti sitä luolaa, johon hän monta vuotta sitten oli jättänyt käärmeen pureman Philokteteen, Tultuaan lähemmäksi huomasi hän, että luola oli tyhjä. Mutta sen pohjalla oli lehdistä koottu makuutila, ja siinä olevasta syvennyksestä saattoi helposti huomata, että joku oli siinä vast'ikään maannut. Ja sitäpaitse oli lehtikasan vieressä juoma-astia ja tulukset. Odysseus ymmärsi, ettei Philoktetes voinut olla kaukana. Hetkisen kuluttua näkyikin hän jo tulevan luolaansa kohti, ontuen pahasti sairasta jalkaansa ja voihkien tuskasta. Odysseus ei tahtonut heti näyttää itseään, vaan vetäytyi piiloon ja käski Neoptolemoksen astua esiin. Neoptolemos tervehti ja sanoi nimensä. Kuultuaan sen tuli Philoktetes ylenmäärin iloiseksi, sillä hän toivoi nyt vihdoinkin pääsevänsä pois monivuotisesta yksinäisyydestään. Mutta kun hän heti sen jälkeen huomasi Odysseuksen ja tunsi hänet, tuli hän levottomaksi sekä vihasta että pelosta, ja rukoili Neoptolemokselta suojelusta tuota kavalaa ja paha-aikeista miestä vastaan. Odysseus puolestaan vakuutti hänelle pyhästi ja kalliisti, ettei hänellä ollut ollenkaan pahoja aikeita, vaan että nyt oli tultu noutamaan häntä takaisin akhaialaiseen sotajoukkoon. Siellä pääsisi Philoktetes jumalain avulla sairaudestaan, niin että voisi ottaa osaa taisteluun ja kostaa Akhilleuksen kuoleman hänen surmaajalleen Parikselle. Odysseuksen liikuttavista sanoista taipui Philoktetes vihdoin, ja noutajat taluttivat hänet laivaan. Siellä annettiin hänelle virkistävä kylpy ja voimallinen ateria. Sitten nostettiin purjeet ja suunnattiin takaisin Troiaan.
Kun he laskivat Hellespontoksen salmeen, tulvasivat akhaialaiset rannalle ja kohottivat raikuvia riemuhuutoja. Philoktetes nousi makuultaan ryntäilleen ja koetti ojentaa surkastuneita käsiään heitä kohti. Silloin ottivat Odysseus ja Neoptolemos hänet syliinsä ja kantoivat maalle. Hänen siteihin kääritty jalkansa ja surkastunut ulkomuotonsa herättivät akhaialaisissa suurta sääliä, ja heti vietiin hänet taitavimman lääkärin, Podaleirioksen luo. Tämä asetti hänet vuoteelle ja tutki tarkasti kipeän jalan. Sitten pesi hän haavan huolellisesti ja pani siihen voiteita, sekä kohotti lopuksi kätensä jumalain puoleen, rukoillen heiltä parantavaa ja puhdistavaa voimaa potilaalle. Ja heti tunsikin Philoktetes, että tuskat huojentuivat, haava meni umpeen, voimat palasivat ja pian vaipui hän virkistävään uneen. Kun hän sitten seuraavana aamuna heräsi, tunsi hän itsensä aivan uudeksi ihmiseksi, ja parin päivän kuluttua oli hän kokonaan terve.
Päästyään taistelukuntoiseksi, ryntäsi hän toisten mukana Troiaa vastaan. Hän oli silloin puettuna Herakleen uhkeaan pronssipaitaan, aseina Herakleen jousi ja hänen myrkkyyn kastetut nuolensa. Jokainen, jota hän niillä satutti, oli kuolemaan tuomittu. Vihdoin juoksi Paris häntä vastaan, heiluttaen röyhkeästi joustansa, Philoktetes riemuitsi.
— Tulehan tänne, sinä troialainen naisten rosvooja, huusi hän, niin saat ansaitun palkkasi!
Samassa ampui hän yhden nuolistaan ja se teki naarmun Pariksen käteen. Paris viritti jousensa, mutta ennenkuin hän ennätti edes tähdätä, suhahti toinen nuoli Philokteteen jousesta, ja se sattui häntä lanteeseen. Vavisten joka kohdastaan käännähti Paris ympäri ja vaipui troialaisten syliin. He veivät hänet pois ja laskivat paareille. Siinä valitti ja vaikeroi hän ja huusi kaikkia lääkäreitä rientämään avukseen. Mutta kukaan ei voinut poistaa hänestä myrkyn salaista voimaa. Se levisi nopeasti kaikkiin hänen suoniinsa, ja hetken kuluttua makasi tuo kaunis kuninkaanpoika jäykkänä ja kuolleena.