SEITSEMÄS LUKU.
Tähän loppui kertomus, ja kauan istuin ajatuksiini vaipuneena, liika kummallinen jono tapauksia, ennenkuin tämä käsikirjoitus joutui minun käsiini! Miten vähän oli kirjoittaja voinut aavistaa, että tämä käsikirjoitus kerran — kolmen vuosisadan kuluttua oli pelastava hänen maanmiehensä!
Annettuani hetkiseksi tunteilleni vapaan vallan, otin käsikirjoituksen uudelleen käteeni ja syvennyin muistutuksiin, joita jo kauan ennemmin olin tarkastellut; mutta havaittuani niiden riippuvan toisistaan kuin juokseva hieta ja olevan vaikeat lukea, heitin sen lukemisen. Pitkän ajan perästä sain kokoon seuraavat
Muistutukset.
16. Saari kuuluu Keysryhmään. Jo mereltä tuntee sen ulkomuodoltaan, koska se on intiaanilaisen kanootin muotoinen.
1. Yltympäri sen kulkee matalikko, jossa vain eteläpuolella on siksi iso aukko, jotta siitä nousuveden aikana voi laiva kulkea.
15. Kun tullaan matalikon sisäpuolelle, ohjataan vastaiselle rannalle, jossa merirosvojen kallioon hakkaamat portaat ovat saaren ainoana maallenousupaikkana.
2. Kulkemalla niitä ylös, tullaan käytävään, jossa vain yksi ainoa henkilö voi kulkea. Tämä tie johtaa saaren sisustaan.
14. Saaren sisäpuoli on kivistä, epätasaista maata, jota siellä täällä kivilohkareet ja pensaikot peittävät.
3. Pienen metsikön keskellä olet löytävä suuren hietaisen paikan, jolla kohoaa yksityisiä röykkiöitä päälletysten kasattuja kiviä. Nämä ovat saarella kuolleiden merirosvojen hautoja.
13. Tämän kivikasan keskessä seisoo suuri, huonosti valmistettu koralliristi. Aseta selkäsi tätä ristiä vasten ja kulje suoraan suuntaan silmät kallioon tähdättyinä tämän hautausmaan poikki aina kalliolle saakka.
4. Mittaa ristin pituus 743 kertaa siksi kuu saavut kalliolle.
12. Ota pois kallion juureen ladotut kivimöhkäleet, niin olet löytävä käytävän erääsen luolaan.
5. Tämä luola ulottuu aina, rannalle saakka, jossa se on niin ahdas, että ainoastaan ryömien pääsee sen läpi.
11. Kaiva luolan pohjaa korkeimmasta kohdasta, ja siitä löydät aarrekammion.
6. Laske oikein, asetu oikein, kulje suoraan suuntaan ja katso että kaikki käy tarkoin yhteen selityksen kanssa.
10; Kivien takana löytyy useampia, samallaisia salaisia luolia.
7. Älä kaivaissasi anna minkään estää sinua etsimästä sitä, mitä haluat löytää.
9. Jos sen löydät, tulet rikkaaksi kuin kuningas. Siinä on vuosisatojen kuluessa säästetyt saaliit.
8, Käytä hyvin löylämäsi kulta, jottei kerran koittaisi se päivä, jolloin olet, pakoitettu lausumaan: "Oi, etten koskaan olisi sitä koskettanut!"
Lopetettuani kauan kestäneen lukemisen, istuin ajatuksiini vaipuneena.
Kapteenin tulo herätti minut unelmistani.
"Onko kaikki selvinnyt?" huusi hän. "Saanko tulla, sisään?"
Hämmästyneenä katsoin ylös,
"Kyllä, kaikki on selvää", vastasin minä.
"Ja?" — Tässä pienessä sanassa, ilmeni äärettömän paljon toivoa.
"Ja paikka on selvästi ilmoitettu", minä vastasin.
Kapteeni oli vähällä mennä tainnoksiin. Hän tuijotti minuun ja virkahti: "Mitä sanoitte?"
"Paikka, jossa aarre säilytetään, on selvästi kuvattu", lausuin toistamiseen, pannen painon joka sanaan. "Sille, joka tuntee nämä vedet, on helppoa tämä kirjoitus kädessään löytää se paikka."
"Silloin me sen löydämmekin", huudahti hän, "sillä minä tunnen joka saaren, joka matalikon, joka karin näillä vesillä."
"Hyvä!" sanoin. "Silloin te myös tunnette saaren, joka on kanootin muotoinen?"
"Sekö se on?" kysyi kapteeni kummastuneena.
"Sen täytyy olla se."
"No sen tunnen kyllä."
"Sitä ympäröi matalikko", jatkoin minä, "jossa vain yhdellä ainoalla puolella on siksi suuri aukko, että laiva nousuveden aikana voi siitä kulkea."
"Hyvinhän te tiedätte sen!" sanoi kapteeni. "Niin, juuri eteläpuolella.
Aarre on siis siellä?"
"Kaiketikin, jos se vielä on paikoillaan."
"Jos, jos", sanoi kapteeni. "Pyöveli teidät periköön ja teidän 'jos'inne. Ja kuka sen sitten olisi sieltä ottanut?"
Huomautin, että kolme vuosisataa oli kulunut aarteen kätkemisestä ja. että se tällä ajalla olisi voitu sattumaltakin löytää, mutta kapteeni pysyi kiven kovaan vakuutuksessaan.
"Ei, ei", hän sanoi, "sitä en ollenkaan pelkää. Nyt on vain kysymyksessä löytää saarella oikea paikka ja noutaa aarre sieltä toisten avutta."
"Aiotteko ilmoittaa tovereillenne aarteen olemassa olosta?"
"Silloinhan olisin hullu", vastasi merirosvo. "Me molemmat sen jaamme."
Tein kieltävän liikkeen.
"Kiitän teitä", vastasin. "En halua saada yhtään tästä aatteesta,
Väärin saatu, väärin menee."
"Pyh!" sanoi kapteeni. "Akkojen lorua!"
Sitten päätimme ensi sopivassa tilaisuudessa etsiä saaren. Jottei herättäisi väessään mitään epäluuloja, täytyi kapteenin olla erittäin varovainen, ja sentähden sovimme keskenämme, että minä miehistön kuullen pyytäisin häntä mukanani etsimään muutamia kasveja, joita tarvitsen sairaiden parantamiseen ja joita ei löytynyt tällä saarella.
Sattuma tulikin avuksemme. Muutama päivä myöhemmin saivat merirosvot hyökätessään erään kauppalaivan kimppuun niin lujasti selkäänsä, että melkein puolet heistä jäi taistelupaikalle, ja eloonjääneistä ei ollut ainoatakaan haavoittumatta. Nyt oli kylliksi sairaita, ja minulla oli yltä kyllin työtä.
Tein kuten oli puhuttu. Pyysin kapteenin kanssani jollekin läheiselle saarelle, jossa toivoin helposti löytäväni tarvitsemani kasvit.
Tästä ei voinut kukaan saada aihetta epäilykseen, ja aikaisin seuraavana aamuna läksimme matkalle pienellä veneellä.
Ennen pitkää kohosi edessämme merestä saari, jonka ulkomuodosta tunsin samaksi mikä käsikirjoituksessa oli ilmoitettu. Se oli siihen määrin intialaisen jättiläiskanootin muotoinen, että kauempaa olisi sitä luullutkin siksi. Sitä ympäröi koralliriutta, jota vasten aallot vaahtoisina loiskuivat.. Mitään aukkoa emme vielä havainneet. Päästyämme vasta jokseenkin lähelle, huomasin ahtaan kulkuväylän, joka, ulottui riutan toiselle puolelle tyyneen veteen saakka. Merirosvot, jotka pientä alustamme hoitivat, ohjasivat sen taitavasti aukon läpi.
Nyt saimme nähdä, että kallioryhmät, jotka saaren muodostivat, kohosivat merestä kohtisuorina. Vene kääntyi oikealle ja seurasi rantaa siksi kunnes se äsken mainitun aukon vastaisella puolella saavutti riutan, ja siinä löysimme kauan etsittyämme paikan, josta maallenousu oli mahdollista. Kallioon oli näet hakattu suuret kiviportaat.
Tässä vene seisattui, ja kun kapteeni ensin oli kieltänyt miehistöä nousemasta maihin, aloimme tutkimusretkemme tällä salaperäisellä saarella.