X
Yhdistyminen — Edistys.
Jumala on tehnyt teidät yhteyttä harrastaviksi ja edistyviksi olennoiksi. Teidän velvollisuutenne on siis liittyä yhteen ja edistyä niin paljon kuin mahdollista siinä toimintapiirissä, johon olosuhteet ovat asettaneet teidät, ja teillä on oikeus vaatia, että yhteiskunta, johon te kuulutte, ei saa estää teidän yhdistys- ja edistystyötänne, vaan sen tulee auttaa teitä yhdistys- ja edistysvälineillä, jos te niitä kaipaatte.
Vapaus antaa teille vallan valita hyvän ja pahan välillä, se on, velvollisuuden ja itsekkyyden välillä. Kasvatus saa opettaa teille, kuinka on valittava. Yhdistymisen tulee antaa teille ne keinot, joilla te voitte sovelluttaa valintanne käytäntöön. Edistys on se päämäärä, joka teillä tulee olla silmienne edessä valintaa tehdessänne, ja se on samalla kertaa, kun se selvästi on perille viety, todiste siitä, että te ette ole erehtyneet valinnassanne. Kun jokukaan näistä ehdoista jätetään täyttämättä tai syrjäytetään, ei ole olemassa ihmistä eikä kansalaistakaan, tai ne ovat olemassa vain kehkeytymättömässä tilassa, kehityksessään pysähtyneinä.
Teidän tulee siis taistella näiden kaikkien ja etenkin yhdistymisoikeuden puolesta, jota paitsi vapaus ja kasvatus olisivat hyödyttömiä.
Yhdistymisvapaus on yhtä pyhä kuin uskonto, joka on sielujen liityntää. Te olette kaikki Jumalan lapsia, ja siksi te olette veljiä. Eikö siis ole rikos rajoittaa yhdistymisvapautta, veljien uskonyhteyttä?
Sanan uskonyhteys, jota tässä on tahallaan käytetty,[9] lausui teille tuo kristinusko, jota ihmiset muinoin julistivat muuttumattomana totuutena, mutta joka todellisuudessa on ainoastaan yksi aste ihmiskunnan uskonnollisten mielenilmaisujen nousevassa sarjassa. Ja se on pyhä sana. Se opetti ihmisille, että he ovat yhtä perhettä, yhdenvertaisia Jumalan edessä; se yhdisti herrat ja orjat samalla pelastusajatuksella, samalla toivolla, ja samalla taivaan rakkaudella.
Entisinä aikoina oli tämä ääretön edistysaskel, kansan ja filosofien uskoessa, että kansalaisten ja orjien sielut olivat eri luonnetta. Tämän käsityksen kumoaminen oli kylliksi kristinuskolle. Uskonyhteys oli sielujen veljeyden ja tasa-arvoisuuden symbooli; ihmiskunnan tehtäväksi jäi laajentaa ja kehittää tuossa symboolissa piilevää totuutta.
Kirkko ei voinut eikä osannut tehdä sitä. Arkana ja epävarmana alussa, liitossa ruhtinaiden ja ajallisten voimien kanssa myöhemmin, ja oman edun haun täyttämänä, ylimyksellisten pyrkimysten rinnalla, jotka olivat vieraita sen perustajan hengelle, erkani se oikealta tieltä ja peräytyi niin paljon, että se vähensi ehtoollisen arvoa, supistaen maallikoiden aterian vain leipään ja pidättäen vain papeille kaksiaineksisen ehtoollisen.
Siitä saakka kuului niiden vaatimus, jotka tunnustivat koko ihmisperheen oikeuden rajoittamattomaan ehtoolliseen, tekemättä erotusta maallikoiden ja pappien välillä: Kaksiaineksista ehtoollista kansalle! Kalkki kansallekin! Neljätoistasata-luvulla oli tuo vaatimus kapinaan nousseen joukon huutoa, uskonnollisen uudistuksen marttyyriuden pyhittämää alkusoittoa. Eräs pyhä mies, böömiläinen Johan Huss, sortui inkvisitionin sytyttämiin liekkeihin. Monet teistä eivät tunne historiaa, eikä noita entisiä taisteluita, tai he luulevat, että ne olivat vain uskonkiihkon riitoja puhtaasti jumaluusopillisista kysymyksistä. Mutta kun kansallisen kasvatuksen tajuttavaksi tekemä historia on opettanut teille, että jokainen uskonnollisen ajatuksen edistysaskel tuo mukanaan vastaavan edistysmäärän kansallisessa elämässä, opitte te ymmärtämään näiden murtokohtien todellisen arvon, ja kunnioittamaan noiden marttyyrien muistoa hyväntekijöinänne.
Heille ja heidän edellään käyneille marttyyreille olemme me velkaa nykyisen tietomme, ettei Jumalan ja ihmisten välillä ole etuoikeutettua luokkaa, ja että meidän joukostamme kunnoltaan ja inhimillisten ja jumalallisten asiain tuntemukseltaan paraan tulee ja täytyykin neuvoa ja johtaa meitä oikealle tielle, mutta ilman vallan erikoisoikeutta tai minkäänlaista luokkaylemmyyttä, ja että kaikilla on samanlainen uskonyhteyden oikeus. Mikä on pyhää taivaassa, on pyhää maankin päällä. Ja ihmisten uskonyhteydestä Jumalassa johtuu ihmisten yhteys maisessa elämässä. Sielujen uskonnollisesta yhteydestä kehittyy yhteysoikeus kykyihin ja töihin nähden, joka taas muuttaa ajatuksen todellisuudeksi.
Pitäkää siis yhdistymistä velvollisuutenanne ja oikeutenanne.
Ne, jotka tahtovat rajoittaa kansalaisten yhdistymisvapautta, sanovat teille, että oikea yhtymä on valtio, kansa, että te olette ja teidän tuleekin olla sen jäseniä, ja että sen vuoksi kaikenlaiset erikois-yhtymät teidän keskuudessanne ovat joko valtionvastaisia tai tarpeettomia.
Mutta valtio ja kansa edustavat ainoastaan kansalaisyhtymiä sellaisten seikkojen ja sellaisten päämäärien vuoksi, jotka ovat yhteisiä kaikille niihin kuuluville jäsenille. On olemassa tarkoituksia ja päämääriä, jotka eivät koske kaikkia kansalaisia, vaan ainoastaan määrättyä lukua. Ja niinkuin kaikille yhteiset tarkoitukset ja päämäärät pitävät kansakuntaa koossa, niin vaativat vain muutamille kansalaisille yhteiset tarkoitukset ja pyrinnöt muodostamaan erikoisia yhtymiä.
Sen lisäksi — ja se on yhdistymisoikeuden peruskivi — on yhdistyminen edistyksen vakuutena. Valtio edustaa erikoista periaateryhmää ja -määrää, jotka kansalaisten yleinen mielipide on hyväksynyt valtiota perustettaessa. Otaksukaapa, että muutamat kansalaiset keksivät uuden ja oikean periaatteen, uuden ja järjellisen, valtiolle elämää antavien totuuksien kehitysmuodon: kuinka voitaisiin levittää sen tuntemista ilman yhdistymistä? Otaksukaapa, että tieteellisten keksintöjen johdosta on avattu uusia yhdysteitä kahden kansan välillä, tai että jostakin muusta syystä jotkut valtioon kuuluvat henkilöt saavat selville uuden etua tuottavan seikan; kuinka saattaisivat ne, jotka ovat ensimäiseksi huomanneet sen, saada sille paikan jo kauan vaikuttaneiden etujen rinnalla, paitsi yhdistämällä yksilölliset keinonsa ja voimansa? Kykenemättömyys ja tyytyväisyys jo vallitsevaan asioiden tilaan, jonka ihmisten yleinen hyväksyminen on pyhittänyt, ovat liiankin luonnollisia ihmisluonteelle yksityisten henkilöiden ilman muuta horjuteltaviksi tai voitettaviksi. Mutta joka päivä kasvavan vähemmistön yhteenliittyminen saattaa tehdä sen. Yhdistyminen on tulevaisuuden toimintakeinoja. Ilman sitä pysyisi valtio paikoillaan, kahlittuna silloin saavuttamaansa sivistysasteeseen.
Yhtymisen tarkoituksen tulee olla niitä totuuksia edistävä, jotka ihmiskunnan ja kansan yleinen hyväksyminen on ainaisesti tunnustanut, eikä niiden vastainen. Yhtymä, joka on perustettu helpottamaan toisten kansojen omaisuuden ryöstöä, yhtymä, joka määrää moniavioisuuden pakolliseksi jäsenilleen, yhtymä, joka kannattaa kansakunnan hajoittamista tai itsevaltiuden voimaan saattamista, olisi laiton. Kansakunnalla on oikeus sanoa sen jäsenille: "Me emme voi suvaita, että meidän keskuudessamme levitetään oppeja, jotka loukkaavat ihmisluonteen perushyveitä, siveellisyyttä tai isänmaata. Menkää pois ja perustakaa keskuuteenne, omien rajojenne sisälle, sellainen yhtymä, mihin teidän pyrkimyksenne viittaavat."
Yhtymän pitää olla luonteeltaan rauhallinen. Siinä ei saisi käyttää muita aseita kuin puhuttua tai kirjoitettua sanaa. Sen tarkoituksen tulee olla kehoittava, ei pakoiltava.
Yhtymän pitää olla julkinen. Salaiset yhdistykset ovat laillisen taistelun aseita silloin kun vapautta ja isänmaata ei ole olemassa, mutta ne ovat laittomia ja kansakunnan tulee hajoittaa ne, kun vapaus on tunnustettu oikeus ja isänmaa suojelee ajatuksen kehitystä ja loukkaamattomuutta. Silloinkin, kun yhtymä pyrkii avaamaan tietä edistykselle, tulee sen olla kaikkien tarkastuksen ja tuomion alainen.
Ja lopulta tulee yhtymän toisissakin kunnioittaa niitä oikeuksia, jotka johtuvat ihmisluonteen oleellisesta laadusta. Yhtymän, joka keskiaikaisten yhdistysten tavoin loukkaisi työn vapautta, tai pyrkisi suorastaan supistamaan omantunnon vapautta, on kansakunta hallituksensa avulla oikeutettu kukistamaan.
Näitten rajojen ulkopuolella on yhdistymisvapaus kansalaisten keskuudessa yhtä pyhä ja loukkaamaton kuin edistys, jolle se antaa elämän. Hallitus, joka yrittäisi rajoittaa sitä, pettäisi yhteiskunnallisen tehtävänsä. Kansan velvollisuus olisi ensiksi varoittaa sitä, ja sitten kun kaikki rauhalliset keinot ovat koetellut, musertaa se.
Ja nämä, oi veljeni, ovat ne pääasialliset perusteet, joille teidän velvollisuutenne rakentuvat, ne lähteet, joista teidän oikeutenne johtuvat. Te saatatte yksityisessä elämässänne kohdata lukemattoman määrän erikoiskysymyksiä, mutta tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole etukäteen selvittää tai auttaa teitä ratkaisemaan niitä. Minun teokseni ainoana tehtävänä on osoittaa teille ne periaatteet, jotka soihtuina polullanne johtavat teitä näitä kysymyksiä harkitessa, ja jotka tunnollisesti käytäntöön sovellettuina antavat teille aina keinoja niiden ratkaisemiseksi. Ja sen luulen minä tehneeni.
Minä olen viitannut Jumalaan teidän yhdenvertaisuutenne lähteenä ja huoltajana, siveelliseen lakiin kaiken kansalaislain lähteenä, sinä ohjeena, jonka mukaan teidän tulee arvostella niiden toimintaa, jotka säätävät lakeja; kansaan, teihin itseenne, kansalaisten yhteistuntoon, josta kansakunta syntyy, ainoana oikeutettuna lain tulkitsijana, valtiollisen vaikutusvallan lähteenä.
Olen sanonut teille, että lain pohjimmainen luonne on edistys, ajasta aikaan rajaton ja jatkuva edistys, edistys kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla, ajatuksen kaikissa ilmausmuodoissa, uskonnosta teollisuuteen ja varallisuuden jakautumiseen.
Minä olen huomauttanut teille, mitkä teidän velvollisuutenne ihmiskuntaa, isänmaata, perhettä ja teitä itseänne kohtaan ovat. Ja minä olen johtanut nuo velvollisuudet niistä luonnepiirteistä, jotka ovat ominaisia ihmisolennolle, ja joita teitä vaaditaan kehittämään. Nämä joka ihmisessä loukkaamattomat luonnepiirteet ovat: vapaus, taipuvaisuus kasvatukseen, yhteiskunnalliset pyrkimykset, edistymisen välttämättömyys ja kykeneväisyys. Ja näistä oleellisista ominaisuuksista, joita ilman ihmisolento ei ole mies eikä kansalainen, olen minä johtanut teidän velvollisuutenne, teidän oikeutenne, ja sen hallituksen yleisen luonteen, jota teidän on omaa isänmaatanne varten haettava. Älkää koskaan unohtako näitä periaatteita. Pitäkää huolta, ettei niitä koskaan saa loukata. Juokaa ne veriinne ja te tulette olemaan vapaita ja edistytte.
Työ, johon teidän vuoksenne olen ryhtynyt, olisi siis valmis, jollei teitä estäisi näitä velvollisuuksia täyttämästä ja oikeuksia harjoittamasta peloittava este suoraan yhteiskunnan sydämestä sellaisena kuin se nykyään on. Ja tuo este on keinojen epäsuhtaisuus.
Velvollisuuksienne täyttämistä, oikeuksienne harjoittamista varten, on kolme seikkaa tarpeen: aikaa, älyllistä kehitystä, ja taattu aineellinen toimeentulo.
Nyt, nykypäivinä, ei kovinkaan monella teistä ole noita edistyksen alkeita. Teidän elämänne on kestävää, epävarmaa taistelua hankkiaksenne keinoja aineellisen olemassaolon kannattamiseksi. Teihin nähden ei ole kysymyksessä edistyminen, vaan eläminen.
Yhteiskunnassa, sellaisena kuin se nykyään on, piilee siis syvä ja juurtunut epäkohta. Ja minun työni olisi hyödytön, jollen minä voisi määritellä tuota epäkohtaa ja osoittaa teille tietä sen korjaamiseksi.
Taloudellinen kysymys tulee siis olemaan teokseni loppuosan aiheena.