KAKDEKSAS KOHTAUS.
v. Tellheim. Isäntä. Edelliset.
v. TELLHEIM
(astuu sisään ja nähdessään Minnan rientää häntä kohden). Ah! oma Minnani! —
NEITI
(rientäen häntä vastaan). Ah! oma Tellheimini!
v. TELLHEIM
(hätkähtää yhtäkkiä ja peräytyy jälleen). Suokaa anteeksi, armollinen neiti, — neiti von Barnhelm täällä —
NEITI.
Se ei liene teille niin kovin odottamatonta? — (Lähetessään v. Tellheimiä, jolloin tämä peräytyy.) Minunko on teille suotava anteeksi, että vielä olen teidän Minnanne? Suokoon taivas teille anteeksi, että vielä olen neiti von Barnhelm!
v. TELLHEIM.
Armollinen neiti! — (Katsoo jäykästi isäntään ja kohauttaa olkapäitään.)
NEITI
(huomaa isännän ja viittaa Franziskalle) Hyvä herra —
v. TELLHEIM.
Ellemme molemmin puolin liene erehtyneet —
FRANZISKA.
Jee, herra isäntä, kenen te tuottekaan tänne? Pian, pian, tulkaa, lähtekäämme etsimään sitä oikeaa.
ISÄNTÄ.
Eikö hän olekaan se oikea? Onhan toki!
FRANZISKA.
Eihän toki! Pian, pian, tulkaa, minä en ole vielä sanonut hyvää huomenta teidän tyttärellenne.
ISÄNTÄ.
Oo, mikä kunnia — (Liikahtamatta paikaltaan.)
FRANZISKA
(käy häneen käsiksi). Tulkaa, lähtekäämme valmistamaan ruokalistaa. — Saatte näyttää, mitä teillä on annettavana —
ISÄNTÄ.
Te saatte, ensiksikin —
FRANZISKA.
Hiljaa, hiljaa! Jos neiti nyt jo saa kuulla, mitä hänen on syötävä päivälliseksi, on hänen ruokahalunsa mennyttä kalua. Tulkaa, sen saatte sanoa yksin minulle. (Vie hänet väkisin.)