X.
Lääkkeetkö vai sekö, että kriisi oli nyt mennyt ohi, vai tohtoria vastaan purkaunut vihako lienee tehnyt hänet terveeksi, pääasia se, että hän tästä päivästä saakka rupesi pitämään itsestään huolta ja aloitti aivan uuden elämänlaadun!
— Eiväthän he saata pitää minua täällä iät kaiket — ajatteli hän. — Jonakin päivänä he päästävät minut pois. Kenties, ja se onkin luultavinta, hallitusmuoto muuttuu — meikäläisethän jatkavat työtään — ja senpä vuoksi tässä täytyy pysyä hengissä, jotta pois päästessä olisi terve ja kykenisi jälleen ryhtymään työhön.
Kauan aikaa hän harkitsi, mikä elämänlaatu se olisi hänen tarkoitukselleen edullisinta, ja päätti noudattaa seuraavaa järjestystä: Maata hän pani kello yhdeksän ja oli pystyssä kello viisi, huolimatta siitä, nukuttiko vielä vai eikö. Sitten hän pesi itsensä ja pukeutui, teki muutamia ruumiinliikkeitä ja läksi sitten, niinkuin hän sanoi, toimiinsa. Mielikuvituksessaan hän käveli kaupungilla, Newskiltä Nadjézhdinskajalle asti, koettaen luoda eteensä, mitä kaikkea hän tällä tiellä näkee: kauppapuotien kilpiä, taloja, poliseja, ajopelejä ja jalkamiehiä. Nadjézhdinskajalla hän pistäysi erään ystävänsä ja työtoverinsa luokse. Siellä oli muitakin kumppaleita koolla, ja nyt syntyi keskustelua heidän tulevista suunnitelmistaan. Todistuksia ja vastaväitteitä tuotiin esiin. Mezhenjétski puhui sekä omasta että muitten puolesta. Välisti hän puheli niin kovaa, että vartija "kurkon" kautta varoitti häntä, mutta hänestä huolimatta Mezhenjétski vain jatkoi mielikuvituksessa elämäänsä kaupungilla.
Istuttuaan kaksi tuntia ystäväinsä seurassa, hän meni päivällisille, ensin ajatuksissaan, sitten todellisuudessa, syöden hänelle tuotua ruokaa ja aina kohtuullisesti. Sitten hän istui kotona ja tutki joko historiaa tai matemaatikaa, sunnuntaisin välisti kirjallisuuttakin. Hänen historialliset tutkimuksensa kävivät sillä tapaa, että hän otti esille jonkun erityisen aikakauden ja muisteli mielessään tapauksia ja vuosilukuja. Matemaatillisissa tutkimuksissaan hän suoritteli laskuja ja ratkaisi geometrillisia problemoja — hänen mieluisin tehtävänsä. Sunnuntaisin hän muistutteli Pushkinia, Gogolia, Shakespearea, välisti vähän itsekin jotain sepitteli.
Illalla hän mielikuvituksessaan käväisi jälleen kaupungilla ja istui tuttavainsa, miesten ja naisten, seurassa. Siellä pidettiin hupaisia, sukkelia, väliin vakavamielisiäkin keskusteluja, joita todellisuudessa oli tapahtunut, tai joita hän itse keksi tilaisuutta varten. Ja niin kului päivä loppuun. Ennen maata-panoa hän astui 2000 askelta kopissaan, saadaksensa ruumiillista liikettä. Ja sitten hän pani maata ja vaipui tavallisesti kohta uneen.
Huomispäivä kului samalla tapaa. Välisti hän oli matkustavinaan etelään, kiihottamaan kansaa tai panemaan alkuun kapinata, ja siellä hän yhdessä kansan kanssa karkoitti tilan-omistajat ja jakoi heidän maansa talonpoikain kesken. Tätä kaikkea hän ei kumminkaan kuvaillut tapahtuvaksi yhtähaavaa, vaan vähitellen, askel askeleelta. Hänen mielikuvituksessaan oli vallankumous-puolue voitolla jo kaikkialla, hallitus menettänyt mahtinsa ja pakotettu kutsumaan lainsäätäjäkokouksen. Keisarillinen perhe ja kaikki kansan sortajat katosivat, tasavalta julistettiin ja hän, Mezhenjétski, valittiin sen presidentiksi. Välisti hän pääsi näin pitkälle liiankin pian, ja läksi silloin taas käymään kaiken tuon läpi alusta alkaen, päästen päämääräänsä toisia teitä.
Näin hän vietti vuoden ja toisen ja kolmannenkin, joskus poiketen tästä tarkoin määrätystä elämänlaadusta, mutta useimmiten kumminkin jälleen palaten siihen. Järkensä toimintaa valvomalla hän pelastui vastentahtoisista harhakuvista. Joskus hän vain sai unettomuuden kohtauksia ja näki hirvittäviä kasvoja. Silloin hän kyllä taas katseli tuulotus-aukkoa, mietiskellen, kuinka hän hankkii nuoran, sitoo silmukan siihen ja hirttää itsensä. Mutta hän voitti nämä kohtaukset, eikä ne kauan kestäneetkään.
Näin kului melkein seitsemän vuotta. Kun hänet sitten, koppivankeus-ajan loputtua, määrättiin vietäväksi pakkotöihin, niin hän oli aivan reipas ja terve sekä täysissä hengenvoimissa.