VI.
Uudelleen valittu piiripoliisipäällikkö seurueineen, ratsumies ja muut aateliset olivat jo pitkän aikaa kuunnelleet mustalaisten esityksiä ja juoneet uudessa ravintolassa, kun kreivi saapui puettuna sinisellä kankaalla päällystettyyn karhunnahkaturkkiin, joka oli ollut Anna Fedorovnan miesvainajan omaisuutta, ja yhtyi toisten seuraan.
— Isä kulta, teidän ylhäisyytenne! Ikävällä olemme teitä odottaneet! — sanoi kierosilmä mustalainen näyttäen hohtavia hampaitaan ja juosten jo eteiseen auttamaan turkin kreivin päältä. — Emme ole nähneet sen koommin kuin Lebedjanissa. Stjoshka on ollut menehtyä ikävästä…
Stjoshka, solakka nuori mustalaistyttö, jonka ruskeilla kasvoilla hohti heleä puna ja jonka syviä mustia silmiä pitkät ripset varjostivat, juoksi myöskin vastaan.
— Ai, kreivi kulta, kyyhkyseni, tämäpä hauskaa! — puheli hän hampaittensa lomitse iloisesti hymyillen.
Itse Iljushkakin juoksi kreiviä vastaan ollen olevinaan hyvin iloissaan. Vanhat eukot ja nuoret tytöt hyppäsivät paikoiltaan ja ympäröivät vieraan. Jokainen heistä oli olevinaan joko kummi tahi kaima.
Turbin suuteli kaikkia nuoria mustalaistyttöjä suulle, vanhat eukot ja miehet taas suutelivat hänen olkaansa tahi kättään. Aateliset olivat myöskin hyvin iloissaan vieraan saapumisesta, etenkin kun juominki jo oli saavuttanut huippukohtansa ja innostus jo oli laimenemaan päin. Kaikki olivat alkaneet jo kyllästyä; viini ei enää kiihoittanut hermoja, vaan täytti vain vatsan. Jokainen oli jo käyttänyt kaiken uljuutensa ja kaikki katselivat toisiaan. Kaikki laulut oli jo laulettu ja ne olivat menneet jokaisen päässä sekaisin soiden siellä yhtenä humuna. Jos joku teki jonkun odottamattoman tahi hurjan tempun, niin kaikkien mieleen kuitenkin pyrki ajatus, ett'ei tuo ollut miellyttävää eikä hauskaa. Poliisipäällikkö, joka lojui rumassa asennossa lattialla jonkin ämmän jalkojen juuressa, alkoi potkia ja huutaa:
— Samppanjaa!… Kreivi on tullut!… Samppanjaa!… Hän on tullut!…
No, samppanjaa!… Minä panen samppanjaa ammeeseen ja kylven siinä…
Herrat aatelismiehet! Minä pidän jalosukuisesta aatelisseurasta…
Stjoshka! Laula "Tie."
Ratsumies oli myöskin ylennystilassa, mutta toisella tavoin. Hän istui sohvalla eräässä nurkassa vierellään kaunis, korkeavartaloinen mustalaistyttö Ljubasha, vilkutti viinin samentamia silmiään, nyökytti päätään ja kuiskutteli yhä samoja sanoja mustalaistytön korvaan houkutellen tätä pakenemaan kanssaan jonnekin. Ljubasha kuunteli häntä hymyillen sen näköisenä kuin olisi se, mitä hänelle puhuttiin, ollut hänestä hyvin hauskaa, mutta samalla surullistakin, ja heitteli väliin syrjäsilmäyksiä mieheensä, tuohon kierosilmään Sashkaan, joka seisoi tuolin takana vastapäätä heitä. Vastaukseksi ratsumiehen rakkaudentunnustuksiin Ljubasha kumartui hänen korvansa luo ja pyysi ostamaan itselleen salaa, toisten näkemättä, hajuvettä ja nauhan.
— Hurraa! — huusi ratsumies, kun kreivi astui sisälle.
Kaunis nuorukainen käveli huolestuneen näköisenä vakavin askelin edes takaisin huoneessa ja hyräili säveliä "Kapinasta seraljissa."
Muuan vanha perheenisä, joka oli joutunut mustalaisten luo aatelismiesten hartaitten pyyntöjen johdosta, nämä kun olivat vakuuttaneet, että kaikki menee myttyyn, jos hän ei lähde mukaan, loikoi sohvalla, jolle hän oli heittäytynyt heti tultuaan eikä kukaan huomannut häntä. Eräs virkamies, joka niinikään oli lähtenyt mukaan, oli riisunut hännystakkinsa ja istui jalat pöydällä ja pörrötti tukkaansa osoittaakseen, että hän oli lystiä pitämässä. Kreivin astuttua sisälle hän avasi paidan kauluksen ja istuutui vielä ylemmäksi pöydälle.
Kreivin tulo toi uutta vilkkautta koko juominkiin.
Mustalaisnaiset, jotka olivat hajaantuneet ympäri huonetta, istuutuivat taas piiriin. Kreivi otti Stjoshan, esilaulajan, syliinsä ja käski tuomaan lisää samppanjaa.
Iljushka asettui kitaroineen esilaulajan eteen ja mustalaiset alkoivat laulaa tavallisia laulujaan: "Kun kuljen katua", "Hei, husaarit…", "Kuuletko, ymmärrätkö" j.n.e. Stjoshka lauloi oivallisesti. Hänen taipuisa, sointuva alttoäänensä, joka tuli syvältä rinnasta, hänen hymynsä laulun aikana, iloiset, tuliset silmänsä ja pikku jalka, joka liikkui laulun tahdissa, hänen hurja hihkaisunsa köörin yhtyessä lauluun — kaikki tämä liikutti jotakin kaunissointuista, harvoin kosketeltua kieltä kuulijan rinnassa. Näkyi, että hän eli kokonaan laulussa, jota hän esitti. Iljushkan osanotto lauluun kuvastui hymyssä, selän ja jalkojen liikkeessä, koko hänen olennossaan. Hän säesti kitaralla, katsoi koko ajan laulajaan aivan kuin olisi kuullut ensi kertaa koko laulun ja painoi alas sekä kohotti päätään huolekkaasti laulun tahdissa. Viimeisen säveleen kajahtaessa hän yht'äkkiä oikaisihe suoraksi ja aivan kuin tuntien olevansa ylempänä kaikkia muita hän potkasi jalallaan kitaran ylös, pyöritti sitä, polki jalkaa, ravisti päätään ja katseli kulmat rypyssä kuoroa. Koko hänen ruumiinsa kaulasta kantapäähän asti alkoi väristä, joka suoni liikkua… Ja kaksikymmentä voimakasta ääntä, jotka mitä omituisimmalla tavalla kilpailivat keskenään, kajahti yhtaikaa ilmassa. Eukot hyppivät tuoleillaan, liehuttivat liinojaan ja narskuttivat hampaitaan huutaen toinen toistaan kovemmin, mutta kuitenkin tahdissa. Bassot seisoivat tuolien takana päät kallellaan ja mörisivät kaulojaan venyttäen.
Kun Stjosha otti korkeita ääniä, siirsi Iljushka kitaran lähemmäksi häntä aivan kuin auttaakseen. Kaunis nuorukainen huudahteli silloin ihastuksissaan: "Tämä on b-mollia!"
Kun tanssin sävel kajahti ja Dunjasha lähti liihoittelemaan värisevin olkapäin ja rinnoin, pyörähti kreivin edessä ja liiteli etemmäksi, niin Turbin hyppäsi ylös paikaltaan, riisui takkinsa niin että vain punainen paita verhosi hänen yläruumistaan ja tanssi hänen kanssaan tehden jaloillaan semmoisia temppuja, että mustalaiset katselivat toisiinsa hyväksyvästi hymyillen.
Poliisipäällikkö istahti turkkilaiseen tapaan, löi nyrkillään rintaansa ja huusi: "vivat!" Sitten hän otti kreiviä jalasta kiinni ja alkoi kertoa, että hänellä oli ollut mukana kaksi tuhatta ruplaa, mutta niistä oli enää vain viisisataa jälellä, ja että hän voi tehdä mitä tahtoo, jos vain kreivi sallii. Vanha perheenisä heräsi ja tahtoi lähteä, mutta häntä ei päästetty. Kaunis nuorukainen pyyteli mustalaistyttöä kanssaan valssiin. Ratsumies tahtoi ylvästellä sillä, että hän oli kreivin ystävä, nousi nurkastaan ja syleili Turbinia.
— Voi sinua, ystäväiseni, — sanoi hän, — miksi jätitkään meidät!
Miksi?
Kreivi oli vaiti ja ajatteli ilmeisesti muita asioita. — Missä kävitkään? Voi sinua, veitikkaa, kyllä minä tiedän, missä sinä kävit.
Turbinia ei näyttänyt miellyttävän moinen veljeys. Hän ei hymyillyt, katseli ääneti ratsumiehen kasvoja ja sinkautti yht'äkkiä hänelle niin voimakkaan ja raa'an solvauksen, että ratsumies tuli murheelliseksi eikä pitkään aikaan päässyt selville, oliko hänen käsitettävä tuo loukkaus pilaksi vaiko todeksi. Viimein hän tuli siihen päätökseen, että se oli pilaa, hymyili ja meni taas mustalaistyttönsä luo ja vakuutti tälle menevänsä varmasti naimisiin hänen kanssaan pääsiäisen jälkeen.
Taas laulettiin laulu ja toinenkin ja tanssittiin. Kaikilla näytti edelleen olevan hauska. Samppanja vuoti virtanaan. Kreivi joi paljon. Hänen silmänsä ikäänkuin kostuivat, mutta hän ei horjunut, vaan tanssi vieläkin paremmin, puhui selvästi, vieläpä lauloi oivallisesti kuorossa sekä vuorolaulua Stjoshkan kanssa, kun tämä esitti laulun: "Lemmen vienot aallot." Kesken tanssin tuli ravintolan isäntä pyytämään, että vieraat lähtisivät kotiin, koska kello jo oli yli kaksi.
Kreivi otti isäntää niskasta kiinni ja käski hänen tanssimaan prisjadkaa. [Venäläinen kansallistanssi, joka vaatii paljon voimaa.] Isäntä vastusteli. Kreivi tempasi täyden samppanjapullon, asetti isännän päälaelleen, käski pitelemään häntä tässä asennossa ja kaatoi kaikkien nauraessa hitaasti koko pullon sisällön hänen päälleen.
Päivä sarasti jo. Kaikki olivat kalpeita ja uupuneita paitsi kreivi.
— Mutta nyt on minun aika lähteä Moskovaan, — sanoi hän yht'äkkiä ja nousi. — Lähtekää, pojat, kaikki minun luokseni, minua saattamaan… Juomme teetä yhdessä…
Kaikki suostuivat ehdotukseen, nukkuvaa tilanomistajaa lukuunottamatta, pakkautuivat kolmeen rekeen, jotka seisoivat oven edessä, ja lähtivät matkustajahotelliin.