XVI KOHTAUS.
Samat ja Nikita.
Nikita. (Syöksyy etehisestä kellarin luo.) Äiti, äiti hoi!
Matrjona. (Kohotakse kellarista.) Mitä, poikaseni?
Nikita. (Kuuntelee.) Elä kaiva sitä maahan, se elää. Etkö kuule? Se elää! Näetsen, vikisee… Näetsen… ihan selvään…
Matrjona. Vieläkö mitä vikisee? Sinähän sen lätyskäksi lutistit. Koko pään murskaksi musersit.
Nikita. Mitäs se sitten on? (Tukkii korviansa.) Yhä vikisee! Elämäni olen päättänyt, päättänyt olen! Mitä ovatkaan he minulle tehneet?!… Minne pääsen minä pakoon?! (Istuutuu portaille.)
Esirippu.
Toisinto
Neljännen näytöksen XIII ja sitä seuraavien kohtauksien sijaan.
Toinen kuvaelma.
Sama tupa kuin ensimäisessä näytöksessä.