III.
Samassa yhteishuoneessa istui myöskin Vasili, joka oli taas joutunut kiinni varkaudesta ja oli nyt tuomittu Siperiaan, ja vielä Tshujev, joka oli hänkin rangaistussiirtolaan tuomittu. Vasili lauleli kaiken aikaa kauniilla äänellään, tai sitten jutteli tovereilleen seikkailuistaan. Tshujev taas joko työskenteli, ommellen vaatteita, tai sitten luki evankeliumia ja psaltaria.
Stepanin kysymykseen, mikä oli ollut syynä hänen karkotukseensa, selitti Tshujev olevansa karkoitettu Kristuksen totisen opin tähden, sen tähden, että petolliset papit eivät kärsi kuulla niitä ihmisiä, jotka elävät evankeliumin mukaan ja paljastavat heitä. Ja kun Stepan kysyi, mikä on laki, selitti Tshujev hänelle lain olevan siinä, ettei pidä rukoilla käsin tehtyjä jumalia, vaan rukoilla pitää ainoastaan hengessä ja totuudessa, ja kertoi, miten oli tästä oikeasta opista saanut tietää jalkapuolelta räätäliltä, maan jakoa toimitettaessa…
— Sanoppas, mitä seuraa pahoista töistä? — kysyi Stepan.
— Se on kaikki sanottu. Ja Tshujev luki hänelle Matt. XXV, 31. "Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista, ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin vieras, ja te otitte minut huoneeseenne; olin alastonna, ja te vaatetitte minut; sairastin, ja te kävitte katsomassa minua; olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin näimme sinua nälissäsi ja ruokimme sinua, tai janoissasi ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä veljistäni, sen olette tehneet minulle.' Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni kirouksenalaisina siihen ijankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sillä minun oli nälkä, ettekä antaneet minulle syödä; minun oli jano, ettekä antaneet minulle juoda; minä olin vieras, ettekä ottaneet minua huoneeseenne; olin alastonna, ettekä vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ettekä käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin näimme sinut nälissäsi tai janoissasi tai vieraana tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä palvelleet sinua?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti sanon teille: kaikki, mitä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä pienimmistä, sen olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja nämä menevät pois ijankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään."
Vasili oli istunut permannolle Tshujevin viereen lukemista kuuntelemaan. Nyt hän nyykäytti hyväksyvästi kaunista päätään. — Oikein, — sanoi hän päättävästi, — menkää senkin vietävät ijankaikkisiin vaivoihin, ketään ette ole syöttäneet, aina vain olette muita ryöstäneet. Niin teidän pitikin käydä. Nikodeemusta minä pidän suuressa arvossa, — lisäsi hän, kehuakseen omia tietojaan.
— Eikö sitä anteeksiantamusta sitten olekaan? — kysyi Stepan, kuultuaan lukemisen ja äänettömänä antaen pörröisen päänsä vaipua kallelleen.
— Maltahan vähän, — sanoi Tshujev Vasilille, joka herkeämättä löpisi siitä, kuinka rikkaat jättävät kulkijainta ruokkimatta ja vangittua lohduttamatta.
— Etkö malta suutasi tukkia, — toisti Tshujev, evankeliumin lehtiä selaillen. Löydettyään hakemansa paikan Tshujev silitti suurella, vankilassa vaalenneella, voimakkaalla kädellään lehdet suoriksi.
— Ja kaksi muuta, jotka olivat pahantekijöitä, vietiin hänen kanssaan surmattavaksi, Kristuksen kanssa, näet, — alkoi Tshujev. — Ja kun saapuivat paikalle, jota sanotaan Pääkallon paikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät." Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut, auttakoon nyt itseänsä, jos hän on Jumalan valittu Kristus." Myöskin sotamiehet, pilkkasivat häntä, menivät hänen luokseen ja tarjosivat hänelle hapanta viiniä ja sanoivat: "Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi." Oli myös pantu yläpuolelle häntä päällekirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas." Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." Mutta toinen nuhteli häntä, vastasi ja sanoi: "Etkö sinä pelkää edes Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alaisena? Me tosin kärsimme oikeutta myöten, sillä me saamme mitä tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään olet minun kanssani oleva paratiisissa."
Stepan ei sanonut mitään ja istui ajatuksiinsa vaipuneena, ikäänkuin olisi kuunnellut, mutta sanaakaan enää kuulematta siitä, mitä Tshujev vielä lisäksi luki.
Sitäkö se usko siis olikin! Pelastuivat ainoastaan ne, jotka ovat ravinneet köyhiä, käyneet vangittujen luona, mutta helvettiin joutuivat ne, jotka jättivät sen tekemättä. Ja sittenkin, rosvo katui vasta ristillä, mutta pääsi paratiisiin. Stepan ei tässä kohden huomannut mitään ristiriitaisuutta, vaan päinvastoin oli toinen asia toista tukemassa: se, että laupeaat pääsevät taivaaseen, mutta kovasydämiset helvettiin, se tarkoitti, että kaikkien on oltava laupeita, mutta se, että Kristus antoi rosvolle anteeksi, se merkitsi vain, että Kristuskin oli laupeas. Kaikki tuo oli Stepanille perin uutta, hän vain ihmetteli, kuinka se oli saattanut olla näihin asti hänelle peitossa. Ja hän alkoi viettää vapaata aikaansa aina Tshujevin seurassa, kysellen ja kuunnellen. Hän pääsi näin perille siitä, että koko opin yleinen tarkoitus oli tehdä ihmiset veljeksiksi, panna ne rakastamaan ja säälimään toisiansa, jolloin kaikki on kääntyvä parhain päin, ja kuunnellessaan hän muisteli niinkuin jonakin unohtuneena ja tuttuna kaikkea sitä, mikä tätä oppia kannatti, ja taas antoi mennä korvainsa ohi sen, mikä ei oppiin sopinut pitäen sitä oman ymmärtämättömyytensä syynä. Ja siitä ajasta alkaen Stepan muuttui toiseksi ihmiseksi.