XIII.
Vasili oli sillä aikaa pannut toimeen mitä oli tahtonut. Hän murtautui tovereineen yöllä Krasnopusov nimisen pohatan taloon. Hän tiesi hänet ahnaaksi ja pahantapaiseksi, avasi laatikon ja otti 30,000 ruplaa. Ja hän sai toimeen kaikki juuri niinkuin oli tahtonut. Hän oli lakannut juomastakin, jakeli rahoja köyhille morsiamille, kustanteli häitä, makseli ihmisten velkoja ja pysytteli itse piilossa. Eikä hänellä muuta huolta ollutkaan kuin rahojen hyvä jakaminen. Antoi hän niistä poliiseillekin, ja nämä jättivät hänet rauhaan.
Hän iloitsi kovin mielessään. Ja kun hänet sitten kuitenkin pantiin kiinni, kehui hän oikeudessa, että rahat olivat sillä lihakkaalla pölkkypäällä huonossa tallessa, ja minä panin ne liikkeelle, köyhiä ihmisiä niillä auttaen.
Ja hänen puolustuksensa oli niin ilomielistä ja hyväntahtoista, että valamiehet olivat vapauttamaisillaan hänet.
Tuomion julistettua hän kiitti oikeutta ja edeltäpäin sanoi karkaavansa.