XX.
Kylän pappi ja papin rouva ottivat Misailin vastaan suurilla kunnianosotuksilla ja seuraavana päivänä hänen tulonsa jälkeen kutsuttiin kaikki kansa kirkkoon. Misailin yllä oli uusi silkkinen papinkaapu, risti rinnalla, pitkä papintukka hajallaan. Hän nousi korkealle piispanistuimelle, viereen kävi seisomaan pappi, vähän edemmäs lukkarit ja laulajat, mutta syrjäoville asettuivat poliisit. Saapuville tulivat myöskin lahkolaiset, likaisissa turkkitakeissaan.
Messun jälkeen piti Misail saarnan, kehottaen kirkosta luopuneita palaamaan uudelleen sen helmaan, uhaten helvetin tuskilla ja luvaten täydellistä anteeksiantamusta katuville.
Lahkolaiset olivat vaiti. Kun heiltä kysyttiin luopumisensa syitä, he vastasivat syyn olevan siinä, että kirkossa rukoiltiin käsin tehtyjä puujumalia, — ettei raamatussa semmoisiin käsketty, vaan päinvastoin kiellettiin. Kun Misail kysyi Tshujeviltä, oliko siinä perää, että he nimittivät jumalankuvia laudanpätkiksi, vastasi Tshujev: käännä nurin mikä jumalankuva tahansa, kyllä sen itsekin näet. Kun sitten kysyttiin, miksi he eivät tunnusta pappeja, he vastasivat raamatussa sanottavan: ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi myös antakaa, mutta papit jakavat armolahjojaan vain rahasta. Kaikkiin Misailin yrityksiin nojautua raamattuun vastasivat räätäli ja Ivan rauhallisesti, mutta jyrkästi, tuoden esiin kohtia raamatusta, jonka he perin pohjin tunsivat. Misail suuttui ja uhkasi maallisella vallalla, johon lahkolaiset vastasivat, että on sanottu: minua on vainottu — niin tullaan myös teitä vainoomaan.
Asia oli päättynyt jotakuinkin hyvin, mutta seuraavan päivän aamujumalanpalveluksessa Misail piti saarnan kirkonvastustajain turmiollisuudesta, siitä, että nämät ansaitsisivat mitä kovimpia rangaistuksia, ja kirkosta tulevan väen joukossa alettiin puhua, että pitäisi niitä jumalattomia vähän kurittaa, kun niin kansaa villitsivät. Ja samana päivänä, Misailin syödessä lohta ja siikaa lääninrovastin ja kaupungista saapuneen tarkastajan seurassa, syntyi kylässä kahakka. Oikeauskoiset kokoontuivat Tshujevin tuvan edustalle odottamaan lahkolaisten ulostuloa, antaakseen niille selkään. Lahkolaisia oli kaikkiaan 20 miestä ja naista. Misailin saarna ja oikeauskoisten kokous ja niiden uhkaavat puheet herättivät lahkolaisissa vihaa, joka oli ennen olematonta. Ilta oli jo hämärtynyt, olisi ollut lypsyn aika, mutta oikeauskoiset seisoivat yhä odottamassa, pieksivätpä vielä tuvasta tulleen pojan, palauttaen hänet takaisin. Lahkolaiset neuvottelivat mitä olisi ollut tekeminen, mutta olivat erimielisiä.
Räätäli puhui: täytyy kärsiä, ei saa panna vastaan. Mutta Tshujev sanoi, että jos aina vain kärsii, niin ne pieksevät kaikki, — otti hiilihangon käteensä ja astui ulos tuvasta.
— Antaapa sitten tulla Mooseksen lain mukaan, — huusi hän ja alkoi lyödä oikeauskoisia ja löi yhdeltä silmän sinelmälle. Muut pääsivät sillä välin livahtamaan tuvasta ja hajosivat koteihinsa.
Tshujev tuomittiin harhaoppiin viettelemisestä ja Jumalan pilkkaamisesta.
Mutta isä Misail palkittiin,