VI
Bashkiirien väitellessä saapuu yht'äkkiä mies ketunnahkainen lakki päässä. Kaikki vaikenivat ja nousivat seisomaan. Ja tulkki sanoo:
— Tämä on itse vanhin.
Pahom otti heti esille parhaan viitan ja antoi sen vanhimmalle sekä sen lisäksi viisi naulaa teetä. Vanhin otti lahjat vastaan ja istuutui parhaalle paikalle. Bashkiirit alkoivat heti puhua hänelle jotakin. Vanhin kuunteli jonkun aikaa, nyökäytti päätään merkiksi, että he vaikenisivat ja alkoi puhua Pahomille venäjäksi:
— Miksikä ei, — sanoo hän, — kyllä se käy päinsä. Ota mistä haluat. Maata on paljon.
"Kuinka minä voin ottaa niin paljon kuin haluan?" ajattelee Pahom. "Täytyy joka tapauksessa saada jonkunlainen vahvistus. Muutenhan he saattavat sanoa, että tuo on minun, mutta ottaa sitten taas pois."
— Kiitämme teitä, — hän sanoo, — hyvästä sanasta. Teillähän on paljon maata, mutta minä tarvitsen vain vähäsen. Kunhan vain tietäisin, mikä on oleva minun omani. Olisi kuitenkin jollakin tavoin eroitettava ja minun nimelleni kiinnitettävä. Kohtalommehan on muuten Jumalan kädessä. Te, hyvät ihmiset, annatte nyt, mutta saattaahan tapahtua, että lapsenne taas ottavat pois.
— Sinä olet oikeassa, — sanoo vanhin. — Voidaan kyllä hankkia kiinnitys.
Pahom alkoi puhua:
— Kuulin äskettäin kauppiaan olleen teidän luonanne. Te lahjoititte hänellekin maata ja teitte kauppakirjan. Ettekö tekisi samoin minullekin.
Kaiken tämän vanhin ymmärsi.
— Tuo käy kaikki päinsä, — sanoo hän. — Meillä on täällä kirjuri ja sitten menemme kaupunkiin ja annamme painaa kaikki sinetit paperiin.
— Ja mikä on hinta? — kysyy Pahom.
— Hinta on meillä aina sama — tuhat ruplaa päivältä.
Pahom ei käsittänyt.
— Mikä mitta se semmoinen on — päivä? Montako desjatinaa siinä on?
— Sitä me emme osaa laskea. Me myymme päiväkaupalla. Minkä päivässä kierrät, se on sinun, ja hinta yhdeltä päivältä on tuhat ruplaa.
Pahom hämmästyi.
— Mutta siitähän, — sanoo hän, — minkä päivässä kiertää, tulee paljon maata.
Vanhin naurahti.
— Se on kaikki sinun, — sanoo hän. Yksi ehto vain: jos et päivässä tule takaisin sille paikalle, josta lähdet, niin olet menettänyt rahasi.
— Kuinka sitten, — sanoo Pahom, — merkitään, mistä minä olen kulkenut?
— Me asetumme paikalle, jonka sinä saat määrätä. Pysymme siinä sen aikaa kuin sinä kuljet kehääsi. Ota sinä mukaasi kuokka ja merkitse ne paikat, jotka on tarpeen, — kaiva käännepaikkoihin kuopat ja lado turpeita kasaan. Me vedämme sitten auralla vaon kuopalta toiselle. Kierrä millainen kehä tahansa, kunhan vain ennen auringon laskua tulet sille paikalle, josta lähdit. Kaikki, minkä saat kierretyksi, on sinun omasi.
Pahom riemastui. Päätettiin lähteä liikkeelle varhain aamulla. Puheltiin, juotiin vielä kumysia, syötiin pässinlihaa, juotiin vielä teetä. Tuli yö. Pahom sai ruveta nukkumaan untuvapatjalle ja bashkiirit hajaantuivat. Lupasivat tulla taas aamun sarastaessa kokoon ja lähteä ennen auringon nousua määräpaikalle.