XX.
Mutta ihan kuin harmiksi, juttu venyi pitkäksi: sittenkuin todistajat ja asiantuntija-lääkäri olivat yksitellen kuulusteltu ja kaikkien noiden tavallisten, merkitsevällä näyllä tehtyjen, tarpeettomien kysymysten jälkeen syyttäjäin ja asianajajain puolelta, kehoitti puheenjohtaja valamiehiä tarkastamaan todiste-esineitä, tavattoman suurta sormusta briljanttikantoineen, jota nähtävästi oli pidetty mitä paksuimmassa etusormessa, ja sitten siiliä, jossa oli tutkittu myrkkyä. Nämät esineet olivat sinetillä painetut ja päällekirjoituksilla varustetut.
Valamiehet jo valmistuivat niitä tarkastamaan kun syyttäjän apulainen taaskin kohosi istuimeltaan ja vaati, että ennenkuin ryhdyttäisiin todiste-esineiden tarkastamiseen, olisi lääkärintarkastus julki luettava.
Puheenjohtaja, joka puolestaan kaikin tavoin tahtoi jouduttaa juttua ehtiäksensä sveitsiläisnaisensa luokse, vaikka hyvin tiesi, ettei paperin lukemisesta olisi muuta kuin ikävyyttä ja päivällisen viivykkiä ja että syyttäjä vaati tätä lukemista ainoastaan siksi, että tiesi olevansa oikeutettu sitä vaatimaan,—ei hän kuitenkaan voinut kieltää, vaan ilmoitti suostuvansa. Sihteeri otti esille paperin ja taas korisevine r ja l kirjaimineen alkoi haluttomalla äänellä lukea.
Ruumista ulkopuolisesti tutkittaessa oli käynyt ilmi, että:
1) pituus oli 2 arsinaa 12 versakkaa.
—Oho, olipa siinä miehessä kokoa, sanoi huolissaan kauppias Nehljudofin korvaan.
2) Ikä ulkomerkeistä päättäen lähimaille neljäkymmentä vuotta.
3) Ruumis näyttää turvonneelta.
4) Ihon väri kaikkialla vihertävä, paikoittain tummia täpliä.
5) Orvaskesi ruumiin pinnalla noussut erisuuruisiin rakkoihin, paikotellen lähtenyt ja riippuu lämpsäkkeinä.
6) Tukka mustanruskea, tiheä, irtautuu koskettaessa helposti nahasta.
7) Silmät vuotaneet ulos ja sarveiskalvo mustunut.
8) Nenäaukosta, molemmista korvista ja suusta vuotaa vaahtoinen mätä, suu on puoleksi auki.
9) Kaula tuskin näkyvissä, kasvojen ja rinnan turpoamisen vuoksi.
J. n. e., j. n. e.
Tämä ulkopuolinen katselmus kaikkine erikoisseikkoineen oli esitetty neljällä sivulla 27:ssä eri kohdassa, siinä tehtiin näin selkoa kaupungissa huvitelleen kauppiaan hirmuisesta, tavattomasta, lihavasta ja vielä turvonneesta, mätänevästä ruumiista. Epämääräinen yökötyksen tunne, jota Nehljudof tunsi, vieläkin eneni tätä ruumiin katselmusta luettaessa. Katjushan elämä ja sieramista tuleva mätä ja ulosvuotaneet silmät ja hänen oma tekonsa Katjushan kanssa, kaikki nämä näyttivät hänestä samaan luokkaan kuuluvilta asioilta, ja hän oli kaikilta puolin näiden asiain ympäröimänä ja oli niihin hukkumassa. Kun ulkopuolisen katselmuksen lukeminen vihdoinkin oli päättynyt, huokasi puheenjohtaja raskaasti ja nosti päänsä, toivoen että kaikki oli nyt lopussa, mutta sihteeri rupesi yhteenmenoon lukemaan kertomusta sisäpuolisesta katselmuksesta.
Puheenjohtaja laski jälleen päänsä ja nojautuen käteensä, ummisti silmänsä. Kauppias, joka istui Nehljudofin vieressä, saattoi tuskin pysyä valveilla ja huojui toisinaan; syytetyt, samoin kuin santarmit heidän takanansa, istuivat liikkumatta.
Sisäpuolisesta tarkastuksesta kävi ilmi, että.
1) Pääkallon nahka helposti irtautuu pääkallon luista, eikä verenvuotoja ole missään huomattu. 2) Pääkallon luut ovat keskinkertaisen paksuja ja kokonaisina. 3) Kovan aivokalvon päällä on kaksi noin 4 tuuman suuruista värillistä täplää, ja kalvo itse on väriltään vaalean himmeä j. n. e. vielä 13 kohtaa.
Sitten seurasi vierasmiesten nimet, allekirjoitukset ja lääkärin päätelmä, josta kävi ilmi, että ruumiin avauksessa löydetyt ja pöytäkirjaan otetut muutokset mahassa ja osaksi suolissa ja munuaisissa tekevät sangen todenmukaiseksi sen otaksumisen, että Smelkofin kuolema oli seuraus myrkytyksestä ja että myrkky oli joutunut hänen mahaansa yhdessä viinin kanssa. Vaikea on sanoa päättäen muutoksista mahassa ja suolissa mitä lajia myrkkyä mahaan oli joutunut; mutta että myrkky oli joutunut mahaan viinin kanssa, saattoi päättää siitä, että Smelkofin mahassa oli paljon viiniä.
—Näkyypä olleen kova juomaan,—sanoi taas kauppias heräten.
Tämä pöytäkirjan lukeminen, joka kesti noin tunnin, ei kuitenkaan tyydyttänyt syyttäjän apulaista. Kun lukeminen oli päättynyt, kääntyi puheenjohtaja hänen puoleensa:
—Arvelen, että on tarpeetonta lukea asiakirjoja, jotka koskevat sisälmyksien tarkastusta.
—Minä puolestani pyytäisin, että ne luettaisiin, sanoi syyttäjän apulainen ankarasti, katsomatta puheenjohtajaan, hiukan vaan kyljittäin kohoten ja antaen äänestänsä tuntua, että hänen vaatimuksensa perustui hänen oikeuteensa ja ettei hän tästä oikeudestansa tule luopumaan, ja että kieltäminen tulee antamaan aihetta kassatsiooniin ylioikeudessa.
Suuripartainen mahakatarria sairastava oikeudenjäsen hyvänluontoisine alaspäin riippuvine silmillensä, tuntien itsensä hyvin heikontuneeksi, kääntyi puheenjohtajan puoleen.
—Mitä siitä lukemisesta? Venyy vaan pitemmälle. Nuo uudet luudat eivät lakase puhtaammin, vaan hitaammin.
Jäsen kultaisissa silmälaseissa ei virkkanut mitään, katsoi vaan synkästi ja päättäväisesti eteensä, odottamatta elämältä yhtä vähän kuin vaimoltaan mitään hyvää.
Asiakirjan lukeminen alkoi.
—Vuonna 188' 15 p:nä Helmikuuta aloin minä allekirjoittanut asianomaisen lääkintöosaston käskystä, numerolla 638,—ryhtyi sihteeri päättäväisesti korottaen ääntänsä ikäänkuin karkoittaakseen unen kaikkien läsnäolijain silmistä, lukemaan:—lääkintälaitoksen ylitarkastajan apulaisen läsnäollessa sisälmyksien tutkimisen, nimittäin:
1) Oikean keuhkon ja sydämmen, (kuusinaulaisessa lasiastiassa).
2) Vatsansisälmysten, (kuusinaulaisessa lasiastiassa).
3) Mahalaukun, (kuusinaulaisessa lasiastiassa).
4) Maksan, pernan ja munuaisten, (kolmenaulaisessa lasiastiassa).
5) Suolien, (kuusinaulaisessa saviastiassa)… Puheenjohtaja tätä lukemista alotettaessa kumartui toisen jäsenen puoleen ja sipatti jotakin ja sitte toisen puoleen, ja saatuaan myöntävän vastauksen, keskeytti tässä kohti lukemisen:
—Oikeus katsoo asiakirjan lukemisen tarpeettomaksi,—sanoi hän.
Sihteeri vaikeni ja rupesi kokoilemaan papereitaan. Syyttäjän apulainen alkoi vihasesti kirjoittaa jotakin muistiin.
—Herrat valamiehet ovat tilaisuudessa tarkastamaan todiste-esineitä,—sanoi puheenjohtaja.
Esimies ja muutamat valamiehistä nousivat paikoiltansa ja tietämättä kuinka liikuttaa ja miten asettaa omia käsiänsä, tulivat pöydän luo ja vuorotellen katsahtivat sormukseen, lääkepulloon ja siiliin. Kauppias päälliseksi koitteli sormusta omaan sormeensa.
—No jo oli sormikin,—sanoi hän palattuaan paikoillensa.—Ihan on kurkun kokonen,—lisäsi hän nähtävästi mielihyvällä ajatellen sitä jättiläissankaria, joksi hän myrkytettyä kauppiasta kuvaili.