XIV.
Mutta tämä kirja on yhtähyvin kertomus taistelusta kuoleman kanssa. Se on kertomus eräästä miehestä, joka taisteli ja kärsi tappion, mutta joka ei häpeä tappiotaan.
Minä olen matkustanut kauvas sen jälkeen ja minä olen nähnyt paljon ihmisiä. Mutta kaikki on ollut minulle vierasta ja kuollut, kunnes tämä kirja kirjoitettiin. Se kirjoitettiin kirkkaina kesäpäivinä siellä, missä saaristo loppuu ja aava meri aukeaa. Ja sen kirjoitti muuan yksinäinen mies, joka ei enää ole yksinäinen.
Monta pitkää viikkoa hän on katsonut vain merta, joka elämisen arvoisen ihmiselämän lailla ei koskaan ole tyyni. Hän näki siellä raivoavan veden yli vilkkuvan majakoiden tulien ja jos majakoiden vilkkuvat valotkin sammuisivat, niin kuitenkin tuikkivat taivaan tähdet.