8. MALMIVUORELLA.
Kylliksi levättyään metsämiehet alkoivat varustautua talven varalle.
Pojat tarvitsivat suksia, ja Tanelin piti saada uusi kelkka. Siihen oli
tarvepuut tuotava metsästä. Sitä paitsi tarvittiin polttopuita, ja
Taneli tahtoi kotiin runsaasti halkoja.
Melkein joka päivä näkyi susien jälkiä, ja kuta ankarammaksi pakkanen kiristyi, sitä useammin kuului niiden ulvontaa huhdan läheisyydessä. "Ne ovat nyt kulussa vuorilta tasankomaalle", sanoi Taneli. "Tähän vuodenaikaan niillä on niukalti ruokaa; kun on näin vähän lunta, ne eivät saavuta hirviä; linnut istuvat ylhäällä puissa, ja jänikset pitävät kyllä varansa. Tällä paikkakunnalla niitä ei vielä ole paljon, mutta jonkin ajan kuluttua tulee suurempia parvia; silloin vahdimme niitä; luulisin, että Rakki auttaa meitä houkuttelemaan pedot tänne."
Tämä innosti poikia suuresti. He tekivät seipäistä lujan häkin korkeiden pylväiden nenään. Sinne koira pantiin iltaisin haukunnallaan vastaamaan susien ulvontaan. Pojat toivoivat, että pedot tulisivat tavoittamaan koiraa, jolloin pyssymies istuisi luukulla vahtimassa. "Juuri niin on tehtävä", myönsi Taneli, "ja saattepa nähdä, ettemme valvo suotta; täytyy kuitenkin odottaa kuutamoa".
Kun kuutamoaika tuli, pantiin koira häkkiin ja pojat ärsyttivät sitä haukkumaan. Niin tehtiin monena iltana peräkkäin, mutta ei saatu näkyviin ainoatakaan sutta, kunnes eräänä iltana koira heti tuvasta ulos tultuaan alkoi itsestään haukkua ja murista. Heti samassa silmänräpäyksessä ilmestyi aholle yht'aikaa näkyviin monta sutta; selvästikin ne koettivat tavoittaa koiraa kiinni. Hädin tuskin pojat ennättivät hakea pyssynsä, kun sudet jo olivat pihassa; jos he olisivat viipyneet silmänräpäyksenkään kauemmin he eivät olisi saaneet pelastetuksi Rakkia joutumasta nälkäisten petojen raadeltavaksi. Kaksi sutta vääntelehti tanterella kuoleman tuskissa, kun Taneli kirveellä iski ne kuoliaaksi.
Se sudenpyynti päättyi siis onnellisesti, mutta pojat päättivät, etteivät toiste vie koiraa ulos ottamatta pyssyjä mukaansa.
Jouluun mennessä Pekanhuhdan metsästäjät olivat rannaneet monta sutta, ja heillä oli jo hyvä joukko metsäneläinten nahkoja. Taneli ehdotti nyt, että lähdettäisiin kylään; hän neuvoi poikia lähtemään mukaan tiedustelemaan työnansiota Malmivuoren tienoilta, jolloin he saattoivat toivoa saavansa siellä tietoa omaisistaan, kenties tapaisivatkin heidät siellä.
Tämä ehdotus oli poikien mieleen; päätettiin siis lähteä niin pian kuin mahdollista. Poikien kaikki omaisuus pantiin kelkkaan ja sitten lähdettiin matkaan. Rakki jätettiin Liisun hoiviin. Jolleivät pojat nyt palaisi, he saisivat toiste noutaa Rakin.
Kun oli tultu lähemmäksi asuttuja seutuja, Taneli neuvoi poikia piilottamaan metsään pyssyt ja ampumatarpeet. Riittäisi, kun he työpaikalle veisivät kirveensä; pyssyt herättäisivät toisten miesten kateutta, ja jos he niitä tarvitsivat, ne eivät olisi kaukana; sitäpaitsi voisi tulla kysymys siitä, mistä pojat olivat pyssynsä saaneet. Suomalaisten tapaan he valitsivat piilopaikaksi onton puun sellaiselta paikalta, että sen saattoi helposti jälleen löytää.
Malmivuorelle tultuaan suomalaiset kuljeksivat muutamia päiviä, katselemassa paikkoja, ennen kuin rupesivat työtä kyselemään, osittain myöskin kuulustellakseen Yrjänä Kailasta sekä myydäkseen nahat, sekä linnut, jotka he olivat ampuneet viime aikoina.
Taneli vei nuorukaiset työnjohtajan luo, esitti heidän asiansa, selitti poikain syntyperän ja tarkoituksen saada jäädä johonkin työpaikkaan tälle paikkakunnalle, kunnes heidän omaisensa tulisivat.
Katseltuaan poikia ankara vouti sanoi miettivänsä asiaa ja käski heidän tulla takaisin seuraavana päivänä.
Kun pojat tulivat seuraavana aamuna, oli paljon kansaa koolla vuorikaivoksen päällikön pihalla, ja itse hän siellä käveli miesparvesta toiseen antaen käskyjä ja ohjeita työväelle. Huomattuaan pojat hän huusi heidät luokseen ja määräsi vanhemman ja rotevamman, Antin, menemään sepän oppiin sekä käski muudatta vanhempaa työmiestä ottamaan pojan huostaansa, mutta pitämään samalla huolta, ettei hän saisi laiskotella. Samoin hän sanoi Pekasta eräälle toiselle miehelle: "Ota tämä pitkä hojo hoiviisi ja tee hänestä puuseppä. Mars!"
Siinä ei ollut aikaa jäähyväisten sanomiseen Tanelille. Poikien täytyi seurata uusia isäntiään sen pitemmittä puheitta. Töin tuskin Taneli ehti heille huudahtaa: "Hyvästi nyt!" kun pojat jo marssivat pois.
Alakuloisina pojat seurasivat uusia isäntiänsä. He olivat toivoneet pääsevänsä samaan työhön saadakseen olla yhdessä, mutta ei johtunut mieleenkään siitä valittaa. He lohduttelivat sillä, että jos olo kävisi kovin vaikeaksi, he lähtisivät taas metsiä samoilemaan.
Pyhäisin heillä oli tilaisuus tavata toisiaan kirkolla, jossa heidän oli pakko käydä. Sen he tekivätkin mielellään, sillä siellähän olikin paras paikka, missä he saattoivat tavata omaisensa tai ainakin heistä kuulla. Pahimmassa tapauksessa he olivat päättäneet lähteä pois koko Malmivuoren tienoilta sukulaisiaan etsimään.
Sallima oli kuitenkin päättänyt toisin, sillä keväällä he saivat käskyn saapua muiden samanikäisten mukana papin luo. Kysyttäessä he tekivät selkoa entisestä elämästään. Lukutaitonsa ansiosta Pekka heti pääsi papin suosioon. Toisin oli Antin laita: tämä ei edes tiennyt, oliko hän kastettu, vaikka Pekka kyllä niin luuli; mutta varmuuden vuoksi hänet kastettiin vielä uudelleen.
Suomalaisten lasten opetus kävi siihen aikaan ja vielä pari sataa vuotta myöhemminkin siten, että suomea ja ruotsia taitava henkilö tulkitsi papin kysymykset suomeksi sellaisille lapsille, jotka eivät ymmärtäneet ruotsia, ja selitti sitten heidän vastauksensa papille, joka ei ymmärtänyt suomea. Niin tapahtui kristinopin selitys suomalaisille, ja luultavaa on, että kaikki heidän tietonsa supistui muutamiin rukouksiin, ja kun heille tehtiin ymmärrystä koettelevia kysymyksiä, niin tulkin omat ajatukset jäivät vastaukseksi. Sinä vuonna Pekka oli usein tulkkina, ja niin molemmat pojat laskettiin ripille ja he saivat siitä todistuksen.
Kun oli kulunut jo puolikolmatta vuotta, eikä mitään ollut kuulunut Yrjänä Kailasesta eikä hänen seurastaan, päättivät pojat, jotka olivat kuulleet useita suomalaisperheitä tulleen metsien halki ja vetäytyneen Klar-joen länsipuolelle poikkeamatta ollenkaan Malmivuoren tienoille, lähteä noita suomalaisperheitä tavoittamaan ja heiltä kuulustella omaisiaan. Kenties nämä olisivat juuri niiden joukossa, joista huhu tiesi kertoa.
Tämän päätöksen tehtyään pojat tunsivat taas heräävän synnynnäisen halun ja mieltymyksen metsään ja metsässä elämiseen ja he olisivat heti lähteneet matkaan, jos vain olisivat voineet hankkia välttämättömän tarpeellista ruutia. Sitä ei ollut aina Malmivuorilla saatavissa; sitä myivät kiertävät kauppamiehet eivätkä nämäkään kaikille. Sellaisten kuin Pekan ja Antin oli vaikeata saada sitä rahallakaan. "No, sitten meidän täytyy aluksi tulla toimeen jousipyssyillä", ehdotti Antti; "tee sinä, Pekka puutyö, niin minä kyllä pidän huolen teräksisistä, kaarista ja muista siihen kuuluvista tarpeista". Vaikka siinäkin oli aika urakka, siitä suoriuduttiin sentään. Teräsjouset saatiin valmiiksi ja sovitettiin varsiin. Antti oli sitäpaitsi tehnyt nuolenkärkiä ja uudet kirveet.
Sillä välin lähestyivät syysmarkkinat, ja pojat toivoivat niille tulevan jonkun kauppiaan, jolla olisi myytävänä ruutia.
Tämä toive kävi toteen. Useillakin kauppiailla oli ruutia, mutta pojat epäilivät, uskaltaisivatko he ruveta kauppaa hieromaan. He pääsivät epätietoisuudestaan, kun Taneli ilmestyi markkinoille. Hän oli tullut hankkimaan vuohia, sillä sudet olivat syöneet entiset. Tanelilla ei ollut varoja ruudin ostoon, mutta siihen pojat kyllä tiesivät neuvon. Tarkoitukseen he päättivät käyttää yhden Eerik-herran spesie-taalereista.
Taneli ällistyi suuresti, kun pojat kertoivat heillä olevan rahoja, mutta ei estellyt, kun nämä pyysivät häntä hankkimaan heille ruutia. Syysmarkkinoilla koetettiin vieläkin tiedustella Yrjänä Kailasen olinpaikkaa, mutta menestyksettä.
Hyvillä mielin pojat kuitenkin olivat ja tunsivat itsensä onnellisiksi päästessään lähtemään Malmivuorelta ja palatessaan Tanelin mukana salomaille. He olivat yhtä köyhiä kuin ennenkin, sillä työ ei ollut heille tuottanut muuta kuin niukan toimeentulon; mutta he olivat melkoisesti kasvaneet ja olivat nyt pitkiä, voimakkaita nuoria miehiä; Pekka varsinkin oli tavattoman pitkä. Ja olivatpa he saaneet nähdä paljon ja olivat ammatissaan taitavia. Sitä he eivät paljoakaan ajatelleet; nyt heidän piti etsiä käsiinsä omaisensa; sen he olivat lujasti päättäneet.
He olivat erittäin hyvillään löytäessään kätköpaikasta pyssynsä ja muut metsästyskapineensa tosin hiukan ruostuneina, mutta ne vammat he saattoivat korjata Tanelin luona, joka oli pyytänyt ja neuvonut heitä jäämään hänen luokseen, kunnes tulisi suksenkeli.
Pekanhuhta oli entisellään. Pelto ei ollut suuresti laajentunut entisestään, halme sitä vastoin oli suurentunut, kun hyyänpuoleinen metsäkappale oli palanut kulovalkean ryöstäydyttyä valloilleen.
Tänä vuonna ei Tanelilla ollut oikein menestystä, eikä hän ollut ehtinyt paljoa metsästellä. Halme oli iso, ja viljan korjuuseen oli mennyt pitkä aika. Yhden karhun hän oli kuitenkin saanut pyydykseensä, mutta nyt oli tehtävä metsästyksestä täysi tosi.
Liisu-emännän mielestä olivat hirvet parasta saalista, siksi hän kehoitti miehiä lähtemään nyt onneaan koettamaan. Siihen olivat Taneli ja nuoret miehet kyllä halukkaita, iloisella mielellä he lähtivät yrittämään.
Metsästystä kesti nyt muutamia viikkoja, ja Liisu-eukolla oli täysi syy olla tyytyväinen metsämiehiin. Kun lumi tuli maahan, oli lihavaroja riittävästi koko vuoden ajaksi ja Tanelilla tarpeeksi nahkoja vaihtaakseen itselleen niillä muita tarpeita. Tulevaisuutta odotettiin toiveikkain mielin.